Kaikki paitsi eturivin pellavapää, jonka on kannateltava pokaaleja.
Ilman kellastunutta kuvaakin jalkapallovalmentaja Martti Kuusela, 62, muistaa elävästi päivän noin 50 vuoden takaa.

- Voitimme Wolverhamptonin joukkueella RoPS:n nappulaliigan. Kuinka pikkupoika sen unohtaisi.

Ei ainakaan sellainen, joka on saanut pidellä palkintoja koko joukkueen puolesta.

Wolverhamptonin valmentajan nimi ei ole jäänyt Kuuselan mieleen.

Jonkin verran itsekin valmentaneena hän voi arvella syytä.

- Mehän voitimme. Eihän valmentajia silloin muisteta.

Nappulajoukkueiden nimet keksittiin lainata jo 50-luvulla Englannin liigasta.

"Wolvesin" aluetta oli nykyisen Kauppatorin länsipuoli, kuten Virkamieskuja, Palkisentie ja Asemieskatu, jossa toiselle kymmenelleen ehtinyt Kuuselan Masa asui.

Jälleenrakennus oli tuonut viipurilaisen Veikko Kuuselan Rovaniemelle hoitamaan Shellin varastoa ja konttoria. Elma-äidin juuret olivat Savossa.

Martti syntyi Kokintielle 9. lokakuuta 1945. Täsmälleen vuotta aiemmin kauppala oli palanut tulimerenä.

Isä-Veikko oli nyrkkeilymiehiä. Rovaniemellä leireillessään maajoukkueiskijät kyläilivät Kuuseloilla, jos halonhakkuultaan Kursungin metsistä vain ehtivät.

Viisivuotiaan Martin syntymäpäiväkahvit kävi hörppimässä muun muassa Pentti Hämäläinen, tuleva olympiavoittaja.

Pojasta ei tullut nyrkkeilijää, vaan jalkapalloilija, pikaluistelija ja hiihtäjä - muun muassa.

- Liikkuminen oli luontevan jokapäiväistä, Kuusela muistaa pihapelien kulta-ajan.

- Urheilusta oikein nautittiin. Koulussakin liikunta oli ihan eri arvossa.

Nyt niin muodikkaat tossut palvelivat Kuuselan lapsuudessa pallonpotkijoita. Juuri ne kumipohjaiset, joissa on kehräsluun kohdalla vaalea täplä.

Haaparannan läheisyys piti pelikamppeiden tason kohtuullisena. Tosin pallo ei ollut läheskään aina pyöreä.

Kun sisuskumi oli ujutettu nahkakuoren sisään ja pantu koko komeus umpeen siannahkaisilla nauhoilla, lopputulos tahtoi tursuta soikeaksi ennemmin tai myöhemmin.

Sateella mänttipallo imi kentältä kaikki lätäköt ja painoi sen mukaisesti.

Sitten nahka kuivui koppuraksi. Taas sattui, varsinkin pääpelaajia.

- Melkein kuin olisi saanut kiven päähänsä, Kuusela sanoo.

Onneksi huolto osasi asiansa.

- Äiti ompeli keltaisiin paitoihin valkoisesta kankaasta W-kirjaimen. Jos se olisi ollut musta, asuhan olisi ollut kuin oikealla Wolvesilla, Kuusela hymyilee.

Ylpeyttä lujittaneessa W-paidassa mänttipallon isku ei tuntunut ollenkaan niin pahalta.

Lupaavan jalkapalloilijan tie vei 1960-luvun alkupuolella Oulun kautta Mikkeliin, sieltä myöhemmin Helsinkiin ja Valkeakoskelle, ja lopuksi valmentajauralle, jonka veroista ei ole kenelläkään toisella suomalaisella.

Tänään Kuusela palaa muistojensa kentälle Turun Palloseuran valmentajana.

- Sama Keskuskenttähän se on, valitettavasti.

- Minuun on koskenut kovasti, että Rovaniemellä jalkapallotyötä tekevät ovat saaneet odottaa niin pitkään ansaitsemiaan olosuhteita.

Side on luja Englanninkin suuntaan. Wolverhampton on yhä Asemieskadun pojan suvereeni suosikki.

Kuusela on vaalinut rakkauttaan muun muassa vihkimällä yhden Wolverhamptonin kotikentän stadioninosan. Silloin mies valmensi Honvédia Budapestissä ja kuului unkarilaislegenda Ferenc Puskásin seurueeseen.

Harvoin Kuuselan Masa on tuntenut olevansa niin paljon Wolvesin mies kuin silloin.

Ellei kauan sitten Keskuskentän katsomossa, ryhmäpotretissa eturivin paikalla.

RoPS ja TPS kohtaavat jalkapalloliigan ottelussa Keskuskentällä tänään kello 18.30.

Risto Pyykkö
© 2008 Lapin Kansa