Ikäläisen RoPS oli kuriton, haluton ja fyysisesti huonossa kunnossa. Ilmeisesti Ikäläisen ruotsalaistyylinen valmennus, jossa pelaajille annetaan paljon omaa vastuuta, ei soveltunut sen paremmin RoPS:n suomalaisille kuin lukuisille ulkomaalaisillekaan pelaajille.

Niinpä ei ollut yllätys, kun kauden jälkeen Ikäläinen jätti tehtävänsä, ja hänen tilalleen nimitettiin aiemminkin RoPS:aa valmentanut Kari Virtanen. Virtanen on tunnettu selvästi Ikäläistä autoritäärisempänä ja vaativampana valmentajana. Kannattajienkin keskuudessa valinta nähtiin varsin hyvänä. Pitkin talvea siirtomarkkinoilla oli hiljaista. Joukkueen rakentaminen meni varsin myöhään kevääseen. Lopulta RoPS kuitenkin julkisti tukun pitkiä pelaajasopimuksia nuorten sambialaisten pelaajien kanssa. Nämä pelaajat joukkueelle hankki jo legendaarisen aseman Rovaniemellä hankkinut Zeddy Saileti, joka aloitti samalla 38-vuotiaana 14. kautensa napapiirillä.

Zeddy oli tuonut mukanaan poikkeuksellisia pelaajia. Jo ensimmäisissä harjoitusotteluissa näkyi nuorten pelaajien lahjakkuus ja taito. Yhtä taitavia pelaajia oli tuskin koskaan Rovaniemellä nähty. Erityisen vakuuttavilta näyttivät vasta 18-vuotias keskikentän Chanda Mwaba, toppari Stephen Kunda ja voimakas ja nopea kärkimies Nchimunya Mweetwa. Lisäksi nigerialaisen topparin Abeiku Junior Adamsin huhuttiin olevan jopa Mordon Malitolin veroinen pelimies. Puukatsomon porukan tunnelmat nousivat. Josko nyt pärjättäisiin? Harjoitusottelutkin menivät hyvin. Kaatuihan niissä muun muassa liigaseura AC Oulu.

Negatiivisiakin mielipiteitä kuului. Ketä kiinnostaa tulla katsomaan joukkuetta, joka on täynnä ulkomaalaisia? Missä ovat oman kylän pojat? Monelta katsojalta tuntui loppuvan asiantuntemus: Ei ymmärretty sitä, ettei oman kylän poikien taso riittänyt kunnolla edes kakkosdivisioonan peleihin. Edelliskauden lopulla pelattiin varsin vähin ulkomaalaisavuin, ja seurauksena oli pelkkiä tappioita. Seura oli vuosikausia hankkinut jo vähän iäkkäämpiä pelaajia eri puolilta maailmaa ja lyhyeksi aikaa. Nyt näytti siltä, että toiminnassa oli pitkäjänteisyyttä ja jatkuvuutta. Nuoria ja lahjakkaita pelaajia oli saatu seuran riveihin pitkillä sopimuksilla. Esimerkiksi Mweetwan ja Mwaban sopimukset kattoivat neljä seuraavaa kautta. Tätähän jalkapallo nykyisin on, kansainvälinen peli. Lisäksi Rovaniemelle on aina ollut hankala hankkia riittävän hyviä kotimaisia pelaajia kohtuullisella hinnalla. Tätä vain tuntuu keskivertokannattajan olevan vaikea ymmärtää.

###

Sarja lähti hyvin liikkeelle vierasvoitolla Helsingissä Klubi-04 kustannuksella. Sitten voittotahti näytti hyytyvän. Tasapeliin jäätiin kotikentällä Vaasan IFK:n kanssa, jota pidettiin etukäteen heikompana joukkueena. RoPS:n alkukauden pelilliset ongelmat kulminoituivat paikallisottelun tappioon Tornion Pallo-47 vastaan. RoPS hallitsi peliä käytännössä koko ajan, mutta Tornio voitti.

Virtanen oli luonut joukkueelleen sen taitotason mukaisen taktiikan. RoPS pelasi näyttävää lyhytsyöttöpeliä. Keskeisessä roolissa olivat juuri Mwaba, jo useamman vuoden RoPS:ssa pelannut taitava kroaatti Dejan Godar ja Zeddy Saileti. Maalipaikkojakin luotiin, mutta harvoin onnistuttiin. Pieni tuskastuminen heijastui jo Virtasenkin lausunnoista. Virtanen ei tuntunut uskovan nuoriin sambialaisiin. Varmasti sopeutuminen uuteen kulttuurin vei aikansa. Olihan esimerkiksi Chanda Mwaba lähtenyt Rovaniemelle aivan poikasena. Sopeutumisessa ja kotouttamisessa tekivätkin joukkueen isähahmo Zeddy ja toimitusjohtaja Kiistala ison työn.

Katsomoon näytti siltä, että RoPS:n peli oli liian hidasta. Pallo liikkui mieheltä miehelle nätisti, mutta hyökkäyksiin lähdettiin aina organisoitunutta puolustusta vastaan. Vastustajalla oli usein vähintään yhdeksän, jopa kymmenen pelaajaa pallon alla. Tuollaisista asetelmista on nykyjalkapallossa hyvin vaikea tehdä maaleja. Peli sahasi liikaa paikallaan, pelattiin taaksepäin, eikä pyritty suoraviivaisiin ratkaisuihin. Mielestäni peliä olisi pitänyt nopeuttaa ja monipuolistaa huomattavasti. Pelata pitempää palloa puolustuslinjan taakse tyhjään tilaan, ja hyödyntää joukkueen juoksuvoimaa. Samalla hyökkäyspeliin piti tuoda monipuolisuutta ja yllätyksellisyyttä. Kuitenkaan ei saisi unohtaa joukkueen perusvahvuutta: Kykyä pelata lyhytsyöttöpeliä tavalla, jota koskaan Rovaniemellä ei ollut pystytty pelaamaan. Konseptissa oli vain vielä hiottavaa. Torniossa tapahtui kuitenkin se merkittävä pään avaus, että Mweetwa teki ensimmäisen osumansa RoPS:n paidassa.

Ikään kuin Virtanen olisi kuullut meidän puukatsomon porukan ajatukset. Hän ruuvasi peliä juuri edellä kuvaamaani suuntaan. RoPS äityi keskikesällä todelliseen hurmokseen. Peli oli näyttävää ja nopeaa lyhytsyöttöpeliä. Vastustajan puolustus murrettiin nopeilla pallon siirroilla ja pystyjuoksuilla. Näin saatiin hyödynnettyä nopeiden pelaajien luomaa aikaa ja tilaa. Mweetwa syttyi hurjaan iskuun tehden 12 ottelussa peräkkäin maalin. Tämä on ennätys nykymuotoisessa Veikkausliigassa ja Ykkösdivisioonassa. Vanhassa SM-sarjassa tehtiin myös 12 peräkkäisessä ottelussa maali saman pelaajan toimesta vuonna 1965.

RoPS pelasi hyvin ja menestyi. Keskikesän seitsemän kotiottelun saldona oli kuusi voittoa ja yksi tasapeli. Kahdentoista peräkkäisen ottelun sarjaa himmensi vain yksi tasapeli. Yleisö löysi takasin Keskuskentälle. Kauden kotiotteluiden yleisömäärä oli kaksinkertainen edelliskauteen verrattuna. Eli rovaniemeläisiä kiinnosti hyvin pelaava ja menestyvä joukkue, riippumatta siitä mistä pelaajat ovat kotoisin ja mikä on heidän ihonvärinsä. Vierasvoitto pahimmasta kilpakumppanista KuPS:sta näytti kääntävän kamppailun suorasta noususta Veikkausliigaan RoPS:n hyväksi. Parhaimmillaan sarjaa johdettiin kahdeksalla pisteellä.

###

Menestyksen keskellä oli kuitenkin nähtävissä vaaran elementtejä. Ensinnäkin joukkueen maalivahti Kalle Rönkkö pelasi koko ajan epävarmasti. Seurajohto etsi korvaajaa, mutta näytille tullut turkkilaisvahti ei osoittautunut riittävän hyväksi pelimieheksi. Hätävaraksi hankittiin Toniosta georgialainen Giorgy Nikuradze. Miestä ei kuitenkaan käytetty kertaakaan kentällä koko kauden aikana. Rönkkö pelasi hienon seitsemän peräkkäisen nollapelin putken. Osittain oli kysymys harhasta: Puolustuksen vahvuudesta, onnesta ja vastustajien luokattomasta viimeistelystä. Toki Rönkkö pelasi ajoittain hyvinkin, mutta ailahtelevaisuus ja huonosta fysiikasta johtuva hitaus leimasivat hänen otteitaan.

Seurajohto tiesi joukkueen maalinteon oleva lähes yksin Mweetwan varassa. Loukkaantumisen ja pelikieltojen varalta etsittiin mitat täyttävää varamiestä. Joukkueen mukana harjoitteli pitkään Sambian maajoukkueen Rotson Kilambe. Lopulta hänelle ei kuitenkaan saatu pelilupaa. Näin seurajohdolle jäi tyhjä kortti käteen. Siirtoikkuna oli jo sulkeutumissa, ja kiireessä hankittiin nigerialainen Isa Ali, joka ei kuitenkaan ehtinyt sopeutua joukkueeseen. Ali voi olla hyväkin pelimies, mutta kunnollista kuvaa hänen otteistaan ei ehditty saada.

Tässä kohtaa tapahtui virhe. Olisi pitänyt vahvistaa joukkuetta selkeämmin. RoPS:n talous olisi varmasti tämän kestänyt. Mielestäni olisi ollut järkevää olla varasuunnitelma sille, ettei Kilambe pelilupaa saa. Lisäksi joukkue olisi tarvinnut maalivahtivahvistuksen, ja ainakin laitalinkin, ehkä myös laitapuolustajan. Koko kauden ajan laitapelaaminen on ollut jäljessä muun joukkueen esityksestä. Laitoja ei ole voitu hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

Kauden ratkaisevaan neljän ottelun vierasputkeen lähdettiin kuitenkin hyvistä asetelmista. Loppusaldona oli kuitenkin katastrofaalinen kahdeksan pisteen johdon hukkaaminen ja suoran nousun menettäminen dramaattisesti viimeisellä kierroksella. Mikä sitten meni pieleen RoPS:n loppukaudessa? Yksi tekijä oli epäilemättä loppukauden huonot kentät, jotka eivät suosineet taitopelin omaksunutta joukkuetta. Epätasainen, liukas ja märkä kenttä selvästi haittasi taitavien pelaajien peliä. Olisiko valmentajan pitänyt sitten huomioida tämä ja pelata vähemmän riskialtista "kyynisempää" peliä? Olisiko perinteinen pitkän pallon roiskiminen Mweetwan päähän, ja sitä kautta kakkospalloista ratkaisun hakeminen soveltunut näihin loppukauden vääntöihin paremmin?

Jo etukäteen tiedettiin, että viimeiset kolme peliä: Jyväskylä, Atlantis ja Hämeenlinna vieraissa ovat vaikeita. Atlantis voitettiin, Jyväskylässä voitto menetettiin yliajalla tulleeseen vapaapotkumaaliin ja Hämeenlinnassa sitten tuli ratkaiseva tappio. Huonolla tuurillakin on siis ollut osuutensa. Kuitenkin keskeiseksi nousevat tasapelit Tampereen Palloveikkoja ja Kokkolan GBK:ta vastaan. Nämä etukäteen heikommat joukkueet olisi pitänyt voittaa. Virtasen olisi pitänyt pelaajavaihtojen ja hyökkäysvoiman lisäämisen kautta hakea näistä peleistä aktiivisemmin voittoa. Toki on ymmärrettävä sekin näkökulma, että Virtanen ei halunnut riskeerata sinänsä arvokasta tasapelipistettä. Hän olisi saanut itsensä näyttämään hölmöltä, jos joukkue olisikin selvässä sarjajohdossa hävinnyt otteluita yltiöpäisen hyökkäämisen takia. Kuka olisi voinut uskoa, että KuPS voittaa kuusi viimeistä peliään? Virtanenkin varmasti laski KuPS:n menettävän pisteitä loppukaudesta. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Pelaajiston osalta näkyi liian selvästi se, ettei Zeddy Sailetin ja Mweetwan poissaoloja voitu korvata. Eli pelaajarinkiä olisi pitänyt vahvistaa kesällä. Lisäksi vaikka Kalle Rönkkö pelasi ajoittain hyvin, meni muutama pallo maaliin luvattoman helposti. Ratkaisevaan asemaan nousivat myös paineet. Turvallisessa sarjajohdossa media siirtyi keskustelemaan vain RoPS.n liigakelpoisuudesta. Rakennetaanko stadion, ja saako RoPS liigalisenssiä? Asiaa käsiteltiin paikallisen median lisäksi runsaasti myös IS-Veikkaajassa ja Urheilulehdessä. Vaikka valmentaja painotti, ettei joukkue tuudittaudu hyvänolon tunteeseen ja anna median vaikuttaa keskittymiseensä, uskon tällä kuitenkin olleen ainakin alitajuista vaikutusta pelaajien asenteeseen. Lisäksi, kun turvallinen etumatka alkoi huveta, ja KuPS hengittää niskaan, kasvoivat paineet samalla koko ajan.

RoPS on aina herättänyt suuria tunteita niin Rovaniemellä kuin muuallakin Suomessa jalkapalloihmisten parissa. Vai miten on tulkittava internetin jalkapalloaiheisen keskustelupalstan 70-sivuinen ketju aiheesta "Kelpaako RoPS Veikkausliigalle?"

###

RoPS:n kausi oli uskomaton. Viimeisestä 19 pelistä 14 voittoa, 4 tasapeliä ja yksi tappio. Nyt 55 pistettä ei riittänyt sarjan voittoon. Kuuden viime pelin saldona KuPS keräsi 18 pistettä, RoPS vain 9. Mweetwa teki seuran ennätyksen iskemällä 17 maalia. Tietenkin keskikesän seitsemän kotiottelun putki antoi hieman liikaa "hyvää", jota sitten piti maksaa syksyllä takaisin. Kuitenkaan näin rankkaan pudotukseen ei kukaan uskonut.

Karsintoihin lähteminen katkeran tappion jälkeen oli varmasti vaikeaa. Etenkin kun kolmen avainpelaajan poissaolot pelikieltojen takia rasittivat joukkuetta. Nyt kysyttiin henkistä lujuutta, ja myös seurajohdon ja valmentajien kykyä saada pelaajat latautumaan uudelleen. Kauden päätavoite oli vielä ulottuvilla. Yksi taistelu hävittiin, mutta sota oli vielä kesken.

Veikkausliigan putoamistaistelu muodostui jännittäväksi. Lopulta RoPS:n karsintavastustajaksi selvisi Vuosaaren Viikingit, ja AC Oulu putosi suoraan Ykkösdivisioonaan. Näin molemmat viime vuonna liigaan nousseet seurat sijoittuivat sarjassa viimeisiksi.

Näin kannattajan näkökulmasta Viikingit tuntui hieman helpommalta vastustajalta. Oulun pelaajamateriaali on paperilla sangen vahva. Joukkueessa oli osoittanut vahvoja otteita mm. aikoinaan RoPS:ssakin pelanneet Raphael Edereho ja maalivahti Jani Viander. Joukkueen valmentaja on arvostettu Harri Kampman. Vaikka Oulun peli oli lähes koko kauden sekaisin, pelkäsin kahden ottelun karsintasarjassa Oulun olevan Viikinkejä pahempi vastus. Oulun suurin heikkous kauden aikana oli jatkuva vaihtuvuus ja pelillisen permanentin puuttuminen. Palkkasoturiarmeija saattaisi syttyä taisteluun, ja Kampmanin kiistaton taktinen osaaminen päästä esille. Vai onko "Hopeakettu" menettänyt sittenkin kokonaan otteensa? Viikingit ei ole materiaaliltaan Oulun tasoa, mutta pelaa ehkä fyysisempää ja suoraviivaisempaa peliä. Myöskään huonokuntoinen Vuosaaren kenttä ei olisi RoPS:lle edullinen.

Viikinkien mukana vanhalle kotikentälleen palasi RoPS:n pitkäaikainen toppari Petri Jalava ja aikanaan viitisenkymmentä peliä liigassa RoPS:n paidassa pelannut Jarno Kallijärvi. Myös pari kautta Rovaniemellä pelannut Panu Kuusela kuuluu Viikinkien vahvuuteen, mutta loukkaantumisen takia sivussa karsintapelistä. Eli aika monta tuttua pelaajaa Viikinkien riveissä esiintyi. Myös valmentaja Jari Europaeus pelasi vuonna 1989 RoPS:n paidassa ja tuli valituksi vuoden pelaajaksi Suomessa, ja RoPS voitti SM-sarjassa pronssia. Nämä ajat muistetaan Puukatsomossakin nostalgisella kaiholla...

Suurin haaste RoPS:n osalta oli juuri monen avauskokoonpanon pelaajan puuttumisessa. Muuten RoPS:aa olisi voinut pitää karsinnan ennakkosuosikkina. Suurin ongelma oli huippukauden topparina pelanneen Kundan korvaaminen. Alun perin toppariksi tulleen Abeiku Junior Adamsin kausi meni pilalle loukkaantumisten takia. Miehellä oli myös jonkinasteisia sopeutumisongelmia, eikä hän oikein viihtynyt Rovaniemellä. Koti-ikävä veikin miehen takaisin Ghanaan jo ennen karsintojen alkua. Vaihtoehdot olivat vähissä. Kuitenkin muutokset olivat niin suuria, ettei RoPS voinut lähteä kotiotteluunsa kuin yhdellä tavoitteella: torjuntavoittoa, eli 0-0 tulosta hakemaan. Joukkueen täytyisi pelata oma pää varmasti puhtaana ja iskeä vain vastaiskuilla.

###

Ensimmäinen karsintaottelu pelattiin hyytävissä olosuhteissa. Pakkasta oli kolme - neljä astetta, kenttä erittäin liukas ja lisäksi pallo jäätyi nopeasti kovaksi koppuraksi. Virtanen oli valinnut keskelle Godarin paikalle Santeri Viitasaaren, joka täytti paikkansa hienosti. Kokenut Toni Vihervä otti topparin paikan. Kaiken kaikkiaan RoPS käytti kentällä neljää pelaajaa, jotka eivät aiemmin olleet esiintyneet ykkösdivisioonassa. Kokonaisuudessaan RoPS:n esitys oli juuri sitä mitä pitikin, riskitöntä nolla nollan pelaamista. Aina, jos oli vähänkään hätä, pallo pistettiin rajoilta yli. Tästä syntyi paljon kulmia, jotka jäivät kuitenkin aika vaarattomiksi.

Virtanen toimi juuri niin kuin Puukatsomossa toivottiin. Bonuksena tuli Janne Turpeenniemen vapauttava syöttö Antti Peuralle, joka teki ottelun voittomaalin. Tämä antoi erinomaiset lähtökohdat Helsingin toiseen osaotteluun. Merkille pantavaa oli, että RoPS käytti kentällä useita omia B-juniori-ikäisiä pelaajia. Voin jopa myöntää, että joukkueen kypsä esitys, ja Virtasen kylmän kyyninen taktiikka oli melkoinen positiivinen yllätys.

Näistä asetelmista oli helppo lähteä Helsinkiin. Ottelu siirrettiin pelattavaksi Vuosaaren huonokuntoiselta kentältä Pallokentälle. Hyväkuntoinen lämmitetty nurmi oli RoPS:n etu. Chanda Mwaban hieno yksilösuoritus vei RoPS:n 1-0 johtoon. Tämä tarkoitti sitä, että Viikinkien olisi pitänyt tehdä kolme maalia voittaakseen. RoPS piti päänsä kylmänä ja puolusti kurinalaisesti. Viikinkien lopussa saama tasoitusmaali oli pelkkää kosmetiikkaa. RoPS voitti karsinnat yhteistuloksella 2 - 1.

###

Upeasti sujuneiden karsintojen jälkeen RoPS palasi kahden divarikauden korpivaelluksen jälkeen liigan parrasvaloihin. Takana on loistava kausi, joka päättyi seurajohdon asettaman tavoitteen täyttymiseen. Joukkue osoitti erityistä henkistä lujuutta ja venymiskykyä selviämällä karsintojen voittajaksi erittäin vaikeista lähtökohdista huolimatta. Reilun sarjajohdon hukkaaminen ja suoran nousun menettäminen onnistuttiin nollaamaan ja lähtemään karsintoihin voitonnälkäisenä eikä menneitä miettien. Lisäksi ensimmäisen osaottelun pelikieltosuma varmasti henkisesti vaikeutti valmistautumista. Joukkue tiesi olevansa tavanomaista heikompi, mutta pystyi taistelulla ja oikealla taktiikalla korvaamaan pelikiellossa olevien pelaajien taidon.

Kari Virtanen osoitti valmentajana loistavaa taktista älyä luomalla joukkueelleen hieman tavanomaisesta poikkeavan pelitavan, joka soveltui paremmin varamiehiselle joukkueelle. Hyvistä asemista lähtö Helsinkiin parhaalla miehistöllä olikin sitten helpompaa.

Tietenkin RoPS:n liigapaikka on viime kädessä kabinettipelin armoilla. Antaako liigalisenssikomitea liigalisenssiä puutteellisten olosuhteiden takia? Uskon vahvasti, että kaupungin suunnitelmat Keskuskentän remontoimiseksi vuonna 2009 ovat riittävät. On vaikea uskoa, että urheilullisin perustein liigaan noussut joukkue jäisi vaille lisenssiä. Poikkeuslupia RoPS on käyttänyt toki jo ennenkin, mutta niiden määrää ei ole missään rajoitettu.

Liigalisenssin on menettänyt vain Allianssi, joka oli aasialaisen rikollisliigan hallussa. RoPS tulee varmasti lisenssinsä saamaan. Juridisesti jo se, että RoPS:n ensimmäisen poikkeusluvan jälkeen lisenssivaatimukset ovat muuttuneet, tekee ensimmäisen poikkeusluvan mitättömäksi.

Tulevaa liigakautta ajatellen RoPS:n tilanne näyttää hyvältä. Joukkueen runko, nuoret sambialaiset, ovat sitoutuneet seuraan pitkin sopimuksin. Lisäksi Zeddy Saileti jatkaa pelaavana kakkosvalmentajana. Samoin monella Rovaniemen omalla nuorella pelaajalla sopimus jatkuu. Myös runkopelaajaksi noussut kemiläinen Antti Uimaniemi jatkaa Sinisten riveissä. Myös valmennuspuolella on jatkuvuutta kun päävalmentaja Virtanen jatkaa tehtävässään.

Viisi kautta Rovaniemellä viihtynyt taitava ja monipuolinen Dejan Godar on huhujen mukaan lähdössä Ruotsiin. Häntä on vaikea korvata, mutta eiköhän sekin onnistu. Jos Suomesta ei kohtuuhinnalla sopivaa löydy, niin Zeddy tuo pelimiehen keväällä Sambiasta. Pelaajapuolelle tarvitaan toki paljon muutoksia ja vahvistuksia, mutta palataan niihin talven mittaan. Liigakautta odotellen,

Markku Saukko