Vuoden alusta Suomen U15 - U17 poikamaajoukkueiden päävalmentajana toiminut Erkka V Lehtola on syystäkin huolissaan. Lyhyen päävalmentajapestinsä aikana Lehtola on jo ennättänyt konkreettisesti tutustumaan kentällä vallitseviin haasteisiin.
Vaikka jalkapallon harjoitusolosuhteet ovat Suomessa kehittyneet huomattavasti viimeisen 20 vuoden aikana, annetaan meillä Lehtolan mukaan edelleen liikaa tasoitusta kilpailijamaihin nähden.
Valtaosalla Suomen paikkakuntia taistellaan samojen ongelmien äärellä kuin Rovaniemelläkin. Talven pitkä harjoituskausi joudutaan selviytymään tiloissa, jotka eivät ole kunnollisen lajiharjoittelun kannalta riittävät.
- Meillä Suomessa jopa U17-ikäiset joutuvat harjoittelemaan neljäsosakentällä, Lehtola päivittelee.
- Kyllähän siinäkin harjoitukset vetää, mutta on paljon asioita, joita niin pienessä tilassa ei vain pysty toteuttamaan. Vastaavaa tilaongelmaa ei ole, kun täältä lähdetään hiukankaan etelämmäksi.
Rovaniemellä Ounashalli ja SantaSportin liikuntaopisto muodostavat monipuolisen kokonaisuuden, mutta jalkapallon kannalta tilat ovat auttamatta ahtaat. Jo Ounashalli itsessään on alimittainen jalkapallokentäksi.
- Meidän on edelleen tehtävä hartiavoimin töitä hallihankkeiden eteen. Suomessa ei ilmastoa karkuunkaan pääse, Lehtola painottaa.
- Rovaniemellä SantaSportin tekonurmikentän kattamisesta on puhuttu, ja toteutuessa sillä olisi iso merkitys koko alueen jalkapallolle.
RoPS-pelaajia jatkossakin maajoukkueputkessa
Rovaniemen vierailullaan Erkka V Lehtolan ohjelmaan sisältyi RoPS:n akatemiatoimintaan ja valmentamiinsa ikäluokkiin tutustuminen.
Vaikka väestöpohja tuo omia haasteita kilpailussa etelän seurojen kanssa, tehdään Rovaniemellä tällä hetkellä erinomaista työtä juniorijalkapallon eteen. Maajoukkuetapahtumissa Lehtola on kiinnittänyt huomion jo useampaankin RoPS-pelaajaan.
- Pyry Hannolan muistan jo kolmen vuoden takaa piiri-cupeista. Hän on loistava esimerkki siitä, miten työnteko ja oma motivaatio ohjaa myös kehitystä, Lehtola kehuu.
- Kun Pyryä vanhempi Juho Hyvärinen tuli ensimmäisen kerran maajoukkueeseen, katsoimme, että noilla ominaisuuksilla hänestä saataisiin koulittua erinomainen laitapuolustaja. Juho on lähtöjään keskikenttäpelaaja, mutta hän oppi uuden roolin ja on nyt maajoukkueen vakiokasvoja.
Kaikkiaan RoPS:n lähimmät tulevat ikäluokat vaikuttavat maajoukkuevalmentajankin silmään mielenkiintoisilta.
- Tällä hetkellä teillä on 2-3 pelaajaa per ikäluokka, joita meidänkin kannattaa tarkasti seurata. Oikeassa ympäristössä nousu voi heidän kohdallaan tapahtua nopeastikin, Lehtola uskoo.
Parin viime kauden ajan RoPS:n edustusjoukkueeseen onkin nostettu tietoisesti nuoria, alle parikymppisiä pelaajia. Oman tuotannon lisäksi RoPS:n on houkutellut lahjakkuuksia myös etelän suurista seuroista.
Poikamaajoukkueen päävalmentaja toivoisi näkevänsä vastaavan suuntaista muutosta muuallakin.
- En väitä, etteikö esimerkiksi HJK tunnistaisi nuorien pelaajiensa kykyjä, mutta silti kaipaisin heille lisää rohkeutta peluuttamiseen. Osittain varovaisuuden ymmärtääkin, sillä HJK kuitenkin haluaa taistella joka vuosi eurosarjojen lohkovaiheesta, Lehtola näkee.
- Mutta RoPS on hyvä esimerkki toisenlaisesta strategiasta. Jos annat nuorelle pelaajalle mahdollisuuden ja hiukan kärsivällisyyttä, tässä iässä pelaajat pystyvät kehittymään valtavalla vauhdilla.
Rovaniemen osalta lähitulevaisuus vaikuttaakin kehityksen kannalta valoisalta. Alkutalven aikana yhteensä kaksitoista RoPS-pelaajaa on esiintynyt eri nuorisomaajoukkueissa, neljä tyttöjen ja kahdeksan poikien ikäluokissa.
Teksti ja kuva: Pasi Pikkupeura
