Jälkikäteen katsottuna ottelu ratkesi käytännössä IFK Mariehamin ensimmäiseen hyökkäykseen ottelun ensimmäisellä minuutilla. IFK:n Aleksei Kangaskolkka karkasi ja löysi syötöllään Robin Sidin.
Vuosi takaperin IFK Mariehamn voitti mestaruuden erinomaisella puolustuspelaamisella. Tällä kaudella ahvenanmaalaisten verkko on heilunut tiheämpään, mutta eilen nähtiin merkkejä siitä, miksi IFK edelleen on hallitseva mestari.
Avausjaksolla RoPS rakenteli tilanteiden puolikkaita ja jakeli laidoilta hyviä matalia keskityksiä IFK:n maalilta. Tila oli kuitenkin pelattu pois. RoPS ei yltänyt todellisille tekopaikoille.
Toisen jakson toinen maali myötäili pitkälti ottelun avausmaalia. Tällä kertaa karkuun karautti Robin Sid ja viimeistelystä vastasi Veikkausliigan maalipörssin ykkösnimi Aleksei Kangaskolkka. IFK:n kolmas osuma oli enää kosmetiikkaa.
Kyseessä oli RoPS:n kauden viimeinen kotiottelu, ja ilta päätettiin asiaan kuuluvasti komeaan ilotulitukseen.
Otteluisäntä Lapin Safareiden rakentama kauden päätöstapahtuma oli yleisöpalautteen perusteella erinomaisen onnistunut. Tapahtuma valoi uskoa siihen, mihin suuntaan ulkoilmatapahtumia pitäisi jatkossakin kehittää.
Rovaniemen Palloseuran päävalmentaja Juha Malinen. Tulostaululle jäivät selkeät numerot, mutta mihin ottelu ratkesi?
"Ensimmäisen minuutin tapahtumiin ja siihen, että avausmaalin jälkeen meiltä ei löytynyt sellaista johtajuutta, jolla peli oltaisiin saatu sille oraalle, jota se on viimeiset viisi-kuusi peliä ollut. Pelistä katosi kaikki. Meillä oli yritteliäisyyttä, mutta valitettavasti valahdimme pelillisesti takaisin sille tasolle, jossa meidän ei pitäisi olla."
Kritiikistä huolimatta oli meillä jotain onnistujiakin. Esimerkiksi Juho Hyvärisen sisääntulo toiselle puoliajalle oli toimiva.
"Juho toi aktiivisuutta toisen jakson peliin. Sillä laidalla oli ollut hiukan vaikeuksia, johon Juhon vaihto oli onnistunut ratkaisu. Eikä kaikki johtunut vaihtoon joutuneesta pelaajasta itsestään, vaan hän joutui kaikkinensa hiukan liian vaikeaan rooliin. Juhon lisäksi on mainittava myös Lassi Lappalainen, jonka kehon kielestäkin näki vahvan pallollisen itseluottamuksen.
Mutta tänään valitettavasti meidän keskikenttä, joka on kuitenkin kauden mittaan kehittynyt sille tasolle, että pystyy hallitsemaan pelejä, heille tuli aivan liian paljon helppoja virheitä. Keskikenttä ei kyennyt kombinaatioihin, jonka johdosta Timo Stavistki jäi aivan liian yksinäiseksi. Hänenkin kohdalla tosin on tekemistä siinä, että Timo saa ajoitukset kuntoon."
Kenttä oli tänään poikkeuksellisen kova. Aamun lumet oltiin lanattu pois, mutta iltaan mennessäkin oli vaikea sanoa, oltiinko lämpöjä oikeasti laitettu päälle.
"Keli oli haastava. Pystyssä pysyminen oli vaikeaa, joka tarkoittaa sitä, että ensimmäiseen tilanteeseen täytyy mennä tarpeeksi jämäkästi. Kenttä vaikutti varmasti, mutta kauden mittaan pelimies pelaa erilaisilla kentillä. Hallikauden jälkeen siirrytään sateisille ja pehmeille kentille, liukkaille kentille ja lopulta jäisille kentille.
Kenttä ei saa olla syy. Edellisissä peleissä meidän hyökkäyskolmikko on ollut huomattavan puolustava, he ovat pelanneet vahvasti molempiin suuntiin. Nyt siellä kaatuiltiin liikaa, liukasteltiin ja oltiin kaikkinensa epävarmoja."
Esiin täytyy lopuksi nostaa pelaaja, joka ei suurin surminkaan halua olla esillä. Aapo Heikkilä sai pitkän loukkaantumisen jälkeen kauden ensimmäiset minuuttinsa.
"Siinä on yksi hieno urheilijatarina. Aapo on kova poika tekemään töitä. Hän loukkaantui maaliskuun alussa, ja takana on todella pitkä kuntoutusprosessin. Jakso on ollut hänelle taatusti vaikea, mutta on tehnyt omat hommansa pyyteettömän tunnollisesti, jonka johdosta hän ennätti terveiden kirjoille vielä loppukaudesta. Minulla on oli halu antaa hänelle palkinnoksi muutama minuutti. Pieni tunnustus siitä, että Aapo on elänyt koko vuoden kuten urheilijan pitääkin.”
Teksti: Pasi Pikkupeura
Kuva: Oona Sarajärvi
