ROPSKAUPPA.FI                              
lauantai, 28 kesäkuu 2014 13:53

Kotijoukkue

Kirjoittanut
Arvostele tätä artikkelia
(0 ääntä)
RoPSin bingotalo RoPSin bingotalo Kuva: Anssi Jokiranta

Rovaniemen Palloseuran pelaajien elämät limittyvät kentällä ja arjessa. Bingotalossa on erilaisia koteja 
ja tuhansia tarinoita.

Tarinat kertovat surkeista huoneenröttelöistä, joihin ulkomaalaisvahvistukset lykätään. Kerrotaan tuholaisongelmista, kalseista asunnoista. Ja sitten olivat ne sambialaiset ja georgialaiset, jotka talon uumenissa kuulemma juonivat vedonlyöntivilppinsä.

Rovaniemen Palloseuran väreihin vuorattu bingotalo Koskikadun ja Poromiehentien kulmassa on kiehtova rakennus.

"Meillä on bingotalo, teillä ei oo mittää", kuuluu RoPS-fanien tunnetuin laulu. Ilkeät kielet sanovat, että ilman bingotaloa koko seuralla ei olisi mitään.

Paljon legendaa, mutta faktaa on se, että suuri osa RoPSin edustusjoukkueen pelaajista kutsuu bingotaloa kodikseen.

On miehiä Oulusta ja Gambiasta, teinipoikia ja lapsiperheitä. Kokoelma erilaisia elämäntilanteita ja persoonia, joita kaikkia yhdistää poikkeuksellinen työ.

Mennään kylään.


Toisen kerroksen asunnon postiluukussa lukee hämäävästi nimi Thomas Götzl.

Oven avaa kuitenkin Nicholas Otaru. Espoon kasvatilla on päässään lippis, jalassa villasukat ja löysät olohousut.

– Tervetuloa, peremmälle, Otaru kutsuu käheällä äänellä.

Pelikentällä sähköjäniksenä kirmaavan keskikenttämiehen unirytmi on sekaisin kuin seinäkello. Joukkue palasi edellisenä aamuyönä vieraspelimatkalta Kouvolasta.

Otaru, 27, muutti Rovaniemelle ja bingotaloon viime vuoden tammikuussa vanhan pelikaverin Aleksandr Kokon vanavedessä.

– Pelasin seitsemän kautta Espoon Hongassa, samoissa kotiympyröissä. Ajattelin, että voisi tehdä hyvää vaihtaa maisemaa.

”Niki” Otaru muistelee, että asunnossa oli aluksi aika kylmä, mutta vastaanotto oli hyvä.

Otaru on laittanut asuntonsa viihtyisäksi. Kulmasohva on siisti, samoin tumma tv-taso.

Ikkunalaudalla tönöttää muutama valokuva. Niistä kolmessa poseeraa ”Boris” Kokko, mitä ilmeisimmin movemberin aikaiset tuuheat pensselit ylähuulellaan.

Seinustan työpöydällä on tietokone, kolme syntetisaattoria, levylautanen, pieni mikseri ja valkoiset Genelec-kaiuttimet. Hyllyllä on vinyylilevyjä nätissä rivissä.

Otaru tekee omaksi huvikseen – ja äänenvoimakkuuden kasvaessa naapureiden harmiksi – konemusiikkia.

 SOSIAALINEN. Nicholas Otaru tekee vapaa-ajallaan ”big room house” -musiikkia. Välillä hän lueskelee lukion pitkää matematiikaka siltä varalta, että joskus hakee opiskelemaan. (Kuva: Anssi jokiranta


Kuvittele , että tekisit intensiivistä, intohimoista työtä parinkymmenen nuoren miehen tiimissä. Fyysisesti raskaan työpäivän jälkeen saavut kotiin joskus iloisena, toisinaan rankasti pettyneenä.

Ja kun astut sisään, huomaat, että kaikki työkaverisi asuvat samassa rapussa. Siinä olisi moni työ- ja ystävyyssuhde koetuksella.

Otarulle poikkeuksellinen asumisjärjestely sopii. Hän viihtyy seuramiehenä, mutta tarvittaessa löytyy myös omaa rauhaa.

– Sijaintikin on täydellinen, kun mäkkäri on ihan vieressä, Otaru nauraa.

– Kavereiden kanssa tulee läheisiksi. Viime vuonna meillä oli 21 päivän putki, jolloin oltiin yhdessä joka päivä. Kun sen jälkeen tuli breikki, kukaan ei halunnut nähdä toisten naamaa vähän aikaan.

Talon mieliala vaihtelee sen mukaan, miten joukkueella kulkee.

– Jos tuli tappioita, Borista ei näkynyt missään. Se katosi ihan täydellisesti. Kun taas alkoi tulla voittoja, se kömpi esiin luolastaan, Otaru kertoo.

Otaru huomasi sattumalta, että hänellä on talon yleisavaimet. Niistä on ollut hyötyä ja hupia. Kokolla on Otarun kämppään vara-avain, jolla hän paukkaa säännöllisesti kylään pelaamaan konsolipelejä.

Otaru rouskuttaa olohuoneessaan suklaamuroja ja rimpauttaa yläkerrassa asuvalle Jani Virtaselle. Tämä sai puujalan edellispäivänä, ja treeneihin osallistuminen on epävarmaa.

Puhelun aikana käy selväksi, että keskikenttämies ei juuri nyt ole edustavassa kunnossa ottamaan vieraita vastaan. Minne seuraavaksi?

– Voisitte mennä käymään ”Lamo” Nurmoksella, se on nuori ja säntillinen.


Lassi Nurmos asuu suoraan Otarun yläpuolella. Hän on tottunut kuuntelemaan alakerran musiikkiharrastusta.

– Ei se haittaa yhtään. Mutta kerran Niki tuli vahingossa tänne yleisavaimellaan. Siinä molemmat katsoi vähän suu auki, että mitäs nyt, Nurmos kertoo.

Nurmoksen yksiö on vaatimattomammin varusteltu. Huonekaluja on vain välttämättömät: sänky, sohva, tv-taso ja ruokapöytä. Tiskivuori pursuaa keittiönurkkauksen altaasta.

Oulussa kasvanut Nurmos, 19, pelaa ensimmäistä kauttaan Rovaniemellä.

– Olihan täälläkin kylmää ja pimeää, kun tulin tammikuussa. Varsinkin alussa täällä asuminen helpotti, ja pääsin heti sisään joukkueeseen.

Nurmos on kaikkea muuta kuin stereotyyppinen, liikoja itsestään luuleva urheilijanuori. Hän puhuu rauhallisesti, harkiten ja hieman ujostikin.

– Syksyllä haen inttiin urheilukouluun. Toivottavasti pääsen sinne. Sitten voisi miettiä opiskeluja.

Nyt elämä maistuu Rovaniemellä.

– Ollaan jätkien kanssa, käydään kahvilla, ihan perusjuttuja. Täällä voi myös olla omissa oloissaan.

 RAUHALLINEN. Lassi Nurmos rentoutuu ennen harjoituksia. Hänen tavoitteenaan on vakiinnuttaa paikka alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa. (Kuva: Anssi Jokiranta)


Kello käy yli yhtä iltapäivällä. Puoli kahdeksi joukkue kokoontuu Keskuskentälle harjoituksiin.

Otaru ahmaisee maustekurkkuruisleipänsä, Nurmos kiskaisee oikeat verkkarit jalkaan, ja pelaajat purkautuvat vähitellen rappuun.

Yksi ovi aukeaa, ja raosta kurkistaa nuoren miehen pää ja paljas ylävartalo. Oliko se ehkä polvivammaa paranteleva Petteri Pennanen ? Pikaisella kurkistuksella ei voi olla varma.

Rappukäytävällä lojuu joutotavaraa. Lamppu taitaa olla rikki. Hämärän käytävän varrella muutama asunto on remontissa, ja niiden ovet ovat raollaan.

Kivirappuset kumisevat, kun joukkueellinen pelaajia talsii ulos kohti kenttää.


Seuraavana aamupäivänä rapun eteen kurvaa kookas vaalea hahmo. Joukkueenjohtaja, maalivahtivalmentaja, monitoimimies, talonmies –Mika Vikmanilla on RoPSissa monta titteliä.

Nyt Vikman saapuu aamutreeneistä. Hän päästää vieraat rappuun ja ohjaa oikeaan suuntaan.

– Ensimmäisessä kerroksessa oikealla asuvat Lahtiset ja vastapäätä Nyassi.

Käytävään kantautuu Mika Lahtisen oven takaa lapsen kirkasta puhetta. Kolmen metrin päästä gambialaisvahvistus Sainey Nyassin kämpästä kuuluu pehmeää reggae-rytmiä.

loitetaan perhearjesta.


Pyörremyrsky. Se on ensimmäinen mieleen tuleva sana, kun astuu sisään hyökkääjä Mika Lahtisen, 29, kotiin.

Nyt ei todella olla raukeassa poikamiesboksissa. Siitä todistavat Kasper, 5, Oliver, 3 ja Linnea Lahtinen, 1 vuotta.

– Me olemme liikkuvaa ehkäisyvalistusta. Jos joku miettii lasten hankkimista, voi tulla katsomaan meidän arkea, vitsailee Mikan vaimo Noora Lahtinen.

Niki Otaru sanoo Mika ”Lada” Lahtista ”superfaijaksi, jolla on superhermot”. Kuvaus on osuva.

Rauhallisen miehen ympärillä käy vipinä. Pojat kiipeilevät kalusteissa, Linnea nousee tuolia vasten seisomaan ja töpöttelee eteenpäin pöytään nojaten.

Kolmio on kuin minkä tahansa lapsiperheen. Kunnon keittiö, siistit huoneet ja leluja siellä täällä. Kontrasti nuorten sinkkumiesten yksiöihin on vahva. Tämä on aikuisten ihmisten koti.

Lahtiset muuttivat Tampereelta Rovaniemelle vuonna 2011 ja bingotaloon puolitoista vuotta sitten. Talon yhteisö on ollut tärkeä Lahtisille.

– Meillä ei asu Rovaniemellä lähisukua. Kyllä mä mieluummin asun tässä kuin jossain huitsin nevadassa, Mika sanoo.

– Lapsiperheelle sijainti on huikea, kun kaikki on lähellä, Noora komppaa.

Viime kaudella Tomi Maanoja perheineen tarjosi vertaistukea lapsiperheen arkeen. Nyt talossa ei ole muita lapsiperheitä.

 SUPERFAIJA. Mika ja Noora Lahtisen sekä Linnean, Kasperin ja Oliverin elämä on pelkkää jalkapalloa. Pallo on mukana kaikkialla, ja Keskuskenttä on perheen miehille toinen koti. Naapurit saavat nauttia Lahtisten taideteoksista. Aleksandr Kokko palkitsee piirustukset karkilla. (Kuva: Anssi Jokiranta)


Noora ja Mika Lahtinen ovat olleet yhdessä lähes 13 vuotta. Sinä aikana osoite on vaihtunut taajaan.

Kasper Lahtinen on asunut viiden elinvuotensa aikana Jyväskylässä, Tampereella ja Rovaniemellä, yhteensä ainakin viidessä eri osoitteessa.

– Hirveän pitkälle eteenpäin ei kannata suunnitella. Sen tiedän, että jossain vaiheessa asetumme kotiin Tampereelle. Ei haluta muuttaa koko ajan, kun lapset menevät kouluun, Mika sanoo.

Isän työ on mukana perheen arjessa. Kaikki liittyy jalkapalloon.

– Jos joku ei suostu syömään, laskemme lusikallisia ja jokaisen numeron kohdalla sanotaan pelaajan nimi, joka pelaa sillä numerolla, Noora kertoo.

Kasper innostuu tästä. Luettelo tulee apteekin hyllyltä.

– Ykkönen on Saku-Pekka, kakkonen Lamo, kolmonen Lahdenmäki ja nelonen on Suke Okkonen!

Argentiinan fanipaitaan pukeutuneelta Kasperilta tuntuu löytyvän kommentti jokaiseen asiaan, etenkin jalkapalloon. Hän on juuri aloittanut pelaamisen RoPSin junioreissa.

Isän pelikaverit ovat lapsille esikuvia. Heistä saa myös (kaltaistaan) seuraa. Otaru nauhoitti Kasperin ja Oliverin laulua ja teki heille biisin.

– Nikin on myös pitänyt mennä lasten kanssa HopLopiin. Ja jos Borikselle vie piirustuksen, se antaa aina karkkia. Kasper ja Oliver tietävät kyllä, mistä narusta pitää vetää, Noora nauraa.

Enimmäkseen sinkkumiesten asuttama rakennus on yllättävän rauhallinen lapsiperheelle. Ääntä kantautuu lähinnä alakerran bingosalista, josta kuuluu silloin tällöin bingonvetäjän monotoninen selostus.

Taitaa olla niin, että enin mökä tuleekin tästä asunnosta.

– Kun lapset ovat nukkumassa, hiljaisuus tuntuu todella omituiselta, Mika Lahtinen naurahtaa.

– Joskus jos lapset ovat muualla, se on ihan mukavaa muutaman päivän. Mutta sitten tulee todella tylsää.


Astumme kolme askelta Lahtisten ovelta, Kasperin selostus kuuluu selän takaa vielä kuulaasti, mutta edessä odottaa toinen maailma.

Sainey Nyassin asunnossa sälekaihtimet ovat kiinni. Huoneen ilma on kuuma ja kostea.

Siihen ehkä vaikuttaa se, että isäntä on juuri kokannut riisiä ja uunikalaa, ja kylässä on kaksi muutakin miestä. Rantavitikalla asuvat nigerialaiset Faith Friday Obilor ja Emenike Uchenna Mbachu ovat tulleet nauttimaan gambialaisen kulinaarisista taidoista.

Sisään pujottautuu vielä lähes kaksimetrinen trinidadilainen Jamal Gay. Hän asuu muutama kerros ylempänä. Ruoka maistuu hänellekin.

Onko Nyassista tullut talon virallinen kokki?

– Vain mustien kavereiden kokki, Gay naurahtaa.

bilor tuuttaa puhelimestaan urbaania musiikkia kotimaastaan ja laulaa mukana. Miehet heittävät läppää rennosti.

Muut ovat vahvasti sitä mieltä, että Gay tarvitsisi itselleen suomalaisen tytön kokkaamaan. Myös pitkän miehen tanssitaidoista kuittaillaan.

– Mitä tämä on? Gay kysyy Nyassilta ja sörkkii kalannahkaa.

– Etkö pidä siitä? Sinähän olet saarelta, eikös sinun pitäisi syödä kalaa!

Makuuhuoneen puolella on kenties se stereotyyppisin näky tuoreen vuokralaisen asunnossa: sängyn virkaa toimittaa suuri patja lattialla.

Sainey Nyassi, 25, teki RoPSin kanssa sopimuksen noin kuukausi sitten. Ensimmäinen kokemus pohjoisesta oli – arvatenkin – kylmyys.

– Kamalaa. Nyt on kesäkuu ja tällainen sää.

Taitava laituri on luonut uransa MLS-liigassa New Englandissa ja Washington DC:ssä. Yhdysvalloissa hän asui etäällä joukkuekavereistaan.

– On kiva asua jätkien naapurina. Nyt ei tarvitse ajaa 30:a kilometriä, jotta näkisi kavereita.

 TULOKAS. Sainey Nyassi (kesk.) ruokki Jamal Gayn (vas.) ja Emenike Mbachun ennen lähtöä Pietarsaareen. Nyassi toivoo, että heinäkuu olisi kesäisempi. (Kuva: Anssi Jokiranta)


Mika Vikman on kasannut rapun aulaan rivin urheilukasseja ja juomapulloja. Talon miehet ovat lähdössä pariksi päiväksi pois kotoa. Työt odottavat tällä kertaa Pietarsaaressa.

Lauantaiaamuna he palaavat yhdessä kotiin.

Tarinoita bingotalolta

”On täällä jonkinnäköisiä jatkoja pidetty. Välillä musiikki on soinut turhan lujalla, ja poliisitkin kävivät koputtelemassa. Rauhoiteltiin ja tarjottiin heille ilmaislippuja kotipeleihin. Tiukat kytät sanoivat tulevansa, kun alamme voittaa. Oltiin just voitettu Suomen Cup ja kaikki harjoitusottelut. Ehkä he eivät niin seuranneet futista.”
Nicholas Otaru

”Yhtenä vuonna sambialaisten mukana tuli melkoinen torakkaongelma. Menin kauden jälkeen yhteen asuntoon ja järkytyin. Miten täällä on voinut kukaan elää? Heille oli normaalia asua tuhansien torakoiden keskellä. Lähdin sitten imurin kanssa jahtaamaan. Lopulta tarvittiin kaksi tuholaistorjuntamiesten käyntiä, että tila saatiin asuttavaan kuntoon.”
Jouko Kiistala”

Sambialaiset eivät aina osanneet ruoanlaittoa. Kuulemma joku ei tiennyt, miten uuni toimii. Se oli sitten sytyttänyt uuniin nuotion ja kokannut siellä. Joku oli laittanut ruuan suoraan hellalle ilman mitään paistinpannua.”
Mika Lahtinen

”Sain kerran vihjesoiton, että Aasiasta on tullut epämääräistä porukkaa Rovaniemelle. Kävin sanomassa pojille talolla, että meikäläisen pitää heti tietää näistä asioista. En ole nähnyt poliisin virallisia pöytäkirjoja, mutta ilmeisesti [otteluita järjestellyt] Wilson Perumal oli juuri ollut yhden pelaajan asunnossa, kun olin käynyt siellä. Hän oli piiloutunut makuuhuoneeseen, kun koputin oveen.”
Jouko Kiistala

Taloudellinen tukijalka

Bingo on RoPS-talon kivijalka, kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti.

– Monesti sanotaan, että RoPSin taloudellinen voima on tullut europeleistä. Mutta meille taloudellinen perusta on ollut bingotoiminta, Jouko Kiistala sanoo veikkauspöydän ääressä.

RoPSin entinen pitkäaikainen toimitusjohtaja Kiistala pyörittää katutasossa toimivaa bingoa. Hän hankki rakennuksen RoPSin omistukseen.

Vuonna 1996 seura osti liikehuoneistot ja puolet asunnoista. Vuonna 1998 kaikki talon viisitoista asuntoa oli Palloseuran.

Kauppahintaa Kiistala ei kerro, mutta talo saatiin ”edullisesti, ja kauppa oli bisneksenä hyvä veto”.

Kiistalan aikana seura teki lähes poikkeuksetta voitollisen tilinpäätöksen. Sijoittamalla bingotaloon seuran toiminnasta saatiin taloudellisesti turvatumpaa pitkäjänteisesti.

Monen mielessä satsaus oli pois ydintoiminnasta.

– Jotkus kokivat jotenkin vääräksi, että seuralla oli omaisuutta. Todellisuudessa tuimme minun aikanani nuorisotoimintaa voimakkaasti.

RoPSin puheenjohtaja Risto Niva muistuttaa myös talon symbolisesta merkityksestä.

– Se on kaupungin maamerkki, jonka avulla voi houkutella pelaajia seuraan. Muissa seuroissa pelaajat tipotellaan pitkin kaupunkia. Tämä tuo yhtenäisyyttä.

– Jos talosta jouduttaisiin luopumaan, se olisi meille katastrofi, Niva sanoo.

 ISÄNTÄ. Jouko Kiistala vetää RoPSin bingotoimintaa. Entinen toimitusjohtaja keksi ostaa talon seuralle. Hän toivoo, että bingotalo pysyy RoPSilla hamaan tulevaisuuteen. (Kuva: Anssi Jokiranta)

Markku Saarinen
© 2014 Lapin Kansa

 

Luettu 4318 kertaa

Tietoa meistä

Rovaniemen Palloseura on Lapin suurin urheiluseura sekä Pohjois-Suomen johtava jalkapalloseura. Edustusjoukkueemme pelaavat Ykköstä sekä Miehissä että Naisissa. Akatemiajoukkue RFA pelaa Miesten Kakkosessa ja Naisten kakkosjoukkue samoin Naisten Kakkosessa. Toimintamme pohja on yli 1000 junioripelaajassamme, joille haluamme luoda turvallisen harrastusympäristön sekä tavoitteellisille pelaajille selkeän polun aina kansainvälisille kentille saakka.

Ota yhteyttä

Puheenjohtaja
  risto.niva(@)rops.fi
 +358 400 694 774

Myyntijohtaja
  petri.jaatinen(@)rops.fi
 +358 400 584 227