keskiviikko, 09 elokuu 2017 11:02

Jalkapallokenttien rokkikukosta kuoriutui rautainen festariammattilainen

Kirjoittanut
Arvostele tätä artikkelia
(0 ääntä)
Jalkapallokenttien rokkikukosta kuoriutui rautainen festariammattilainen Kuva: Juha Tamminen

Ensi viikonloppuna Rovaniemen Ounaspaviljongille ahtautuu jälleen noin 25 000 juhlijaa. Entisen RoPS-pelaaja Samuli Yliaskan nimeä kantava Simerock on kasvanut Lapin suurimmaksi festivaaliksi. Yleisön vanhempi osuus muistaa Simen edelleen jalkapallokenttien boheemina väriläiskänä. Noilta pelivuosilta ammennettiin myös oppi festarijärjestäjänä.

- Yksi pallo jogurttijäätelöä, kiitos.

Simen tilaus kohauttaa kulmakarvoja. Yksi pallo jogurttijäätelöä ei ole kovin rock-uskottava annos. Heinäkuun harvat hellepäivät korventavat Rovaniemen Kävelykatua, ja olemme poikenneet haastattelun lomassa paikalliseen jäätelöbaariin pyytämään viilennystä.

Toisaalta miehestä huokuu edelleen tietty urheilullisuus. Ura Veikkausliigassa päättyi kauteen 2001, mutta lopettamisilmoitusta ei Yliaska koskaan tehnyt. Legendaarisen FC Tavastian pelaajaluettelostakin löytyy edelleen hyökkääjä numero kymmenen, Samuli Yliaska.

- Jos ei Litti lopeta, niin en lopeta sitten minäkään, Sime nauraa.

Ainakaan työntekoa Yliaska ei ole missään vaiheessa lopettanut. Simerock on kasvanut siihen mittaluokkaan, ettei festivaalin pyörittämisen lisäksi kalenteriin juuri muuta mahdukaan. Seuraavan vuoden suunnittelukin on käynnissä jo ennen edellisen tapahtuman jälkituotantoa.

Yliaska pitää vapaa-aikaa itselleen sopimattomana käsitteenä. Välillä saa luonnollisesti ottaa rennommin, mutta käytännössä Simerockin ohjaaminen vaatii isännältään joka päivä oman osuutensa.

- Kun vertaan vanhaa ja nykyistä ammattiani, niissä on lopulta hyvin paljon samaa. Jalkapalloilijanakin olet urheilija 24 tuntia vuorokaudessa, vuoden ympäri. Niiltä ajoilta tuli sisäistettyä kurinalaisuuden merkitys, Yliaska näkee.

- Festivaalijärjestäjän on samaan tapaan oltava aina valmiina. Esimerkiksi esiintyjiä saattaa ilmaantua tarjolle todella nopealla aikataululla, jolloin niiihin on reagoitava heti. Järjestelyiden hoitaminen ei onnistu, jos et ole jatkuvasti saavutettavissa.

170809bKuva: Pasi Pikkupeura

Kovat valmentajat opettivat pehmeäksi johtajaksi

Nuorempana Yliaska tunnettiin jalkapallokenttien boheemina, pitkätukkaisena rokkikukkona. Noilta ajoilta Sime nostaa esiin kaksi hänelle erityisen merkittävää RoPS-valmentajaa - Graham Williamsin ja Keith Armstrongin. Karismaattiset brittiherrasmiehet osasivat käsitellä nuorta ja välillä tuittupäistäkin pelaajaa.

- En varmasti ollut helpoimmasta päästä vaan ärsyttävä kakara. Mutta periaatteessa kaiken, minkä olen johtamisesta oppinut, olen oppinut jalkapallon ja entisten valmentajieni kautta, Yliaska kiittelee nyt jälkikäteen.

- Sekä jalkapallossa että työelämässä on tärkeää osata käsitellä yksilöitä, motivoida yksilöt työskentelemään joukkueelle ja saada heidät tuntemaan itsensä tärkeiksi. Työpaikalle on luotava ympäristö, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä epäonnistumisia ja virheitä, vaan jokainen uskaltaa yrittää.

RoPS:n jälkeen Yliaskan ja Armstrongin tiet kohtasivat uudelleen FC Hakassa. Armrstrong osoitti luottamusta ja halusi juuri Yliaskan Valkeakoskelle. Samana vuonna Haka juhli historiallisesti Ykkösen joukkueena Suomen Cupin voittoa ja nousi kauden päätteeksi selvällä erolla Veikkausliigaan.

Yliaskalta löytyy yhtymäkohta myös RoPS:n nykyiseen päävalmentajaan Juha Maliseen. Kauden 1997 Suomen Cupin finaalissa Yliaskan FC Haka kohtasi juurikin Malisen käskyttämän TPS:n. Vuotta aiemmin Malinen oli yrittänyt puhua Yliaskaa omaan joukkueeseensa.

- Menin kuitenkin naapuriseura FC Interiin, Sime nauraa.

- Mutta luultavasti olisimme molemmat pohjoisen poikina pärjänneet keskenämme ihan hyvin. Jo silloin Juha oli arvostettu valmentaja, joka oli tuonut suomalaiseen jalkapalloon jotain uutta. Juhan joukkueet näyttivät siltä, että niissä olisi ollut kiva pelata.

170809cKuva: Pasi Pikkupeura

Vaatimuksena ammattimainen ja saumaton organisaatio

Veikkausliigassa ottelutapahtuma etenee tarkalla minuuttiaikataululla. Ottelumanuaali liitteineen on yli 150-sivuinen nivaska, johon on kirjattuna jokaisen järjestelyihin osallistuvan työtehtävät ja vastuut. Pääsääntöisesti Veikkausliigan ottelut soljuvat jokaisella paikkakunnalla samalla tutulla rutiinilla.

Samaa järjestelmällisyyttä odottavat nykyään myös festivaaleilla esiintyvät artistit. Enää ei raidereissakaan nähdä kosteampia erikoisuuksia, vaan keikkaan valmistaudutaan kuin urheilusuoritukseen.

- Paljon on muuttunut kymmenessä vuodessa. Artisti ymmärtävät, että itsestään on pidettävä huolta, jos vuoden aikana aikoo heittää pitkälti yli toista sataa keikkaa, Simerockin isäntä kertoo.

- Mutta samalla odotukset järjestäjiäkin kohtaan ovat kasvaneet. Artistit arvostavat, jos asiat etenevät suunnitellusti, aikataulun mukaan ja festareiden työntekijätkin ovat ammattilaisia. On turhauttavaa tulla esiintymään uudelle paikkakunnalle, jos kukaan ei taaskaan tiedä mistään mitään.

Kun Yliaska selvittää, miten 25 000 katsojan ja 50 artistin festivaali kyetään järjestämään Ounaspaviljongin ahtaalla alueella, herää kunnioitus koko organisaatiota kohtaan. Jokainen yksityiskohtakin on oltava etukäteen kirjattu.

Silti edes vääjäämättömästi vastaan tulevat festivaalialueen rajat eivät ole este tapahtuman kehittämiselle. Vaikka vettä sataisi viikonloppuna kaatamalla, Simerock tulee olemaan jälleen kerran loppuun myyty, ja suurin osa tämän vuoden kävijöistä haluaisi palata vuoden kuluttua uudelleen. Samaan ei moni urheilutapahtuma kykene.

- Meille on ollut alusta saakka tavoitteena, että olisimme hiukan erilaisia kuin muut, rock-festariden Zlataneita, sopivasti kapinallisia, Yliaska valaisee filosofiaansa.

- On tärkeää, että festareilla viihtyy, vaikka siellä ei olisi yhtään omaa suosikkiartistia. Silloin siitä tulee sosiaalinen tapahtuma. Eihän meillä esimerkiksi tässä jäätelöterassillakaan ole yhtään esiintyjää ja jäätelötkin on syöty, mutta silti tässä on ihan mukava istuskella ja mieli tekee tulla toistekin.

Teksti: Pasi Pikkupeura
Kuvat: Juha Tamminen, Pasi Pikkupeura

Luettu 5070 kertaa