RoPS on silti vielä nälkäinen, sillä joukkueella on edelleen mahdollisuus mestaruuteen, ja se mahdollisuus on edelleen suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Pronssikaudella 1988 RoPS hävisi mestaruuden 12 pisteellä ja myös kolmoseksi yllettyään seuraavana vuonna seitsemällä täpällä. Sauma on todennäköisesti suurempi myös kuin pitkiin aikoihin tulevaisuudessa. HJK tuskin taapertaa ihan heti tämän kauden malliin.
Tietenkään pokaali ei ole napapiiriläisten omissa käsissä, mutta hoitamalla oman ruutunsa Lahdessa, on Seinäjoen Jalkapallokerhon pystyttävä voittamaan FF Jaro. Edes tasapeli ei pohjalaisille riitä.
Uskon RoPSin voittavan FC Lahden. Lahti pelaa ilman panosta, ja vaikka paineettomuus yleensä johtaa rentoon suoritukseen, on sillä myös negatiivisia vaikutuksia. Usein pelaajilta puuttuu se viimeinen kovuus kaksinkamppailuissa tai aivan viimeisin puristus ankarassa juoksukilpailussa tai liukutaklauksessa. Alitajunnassa pyörii ajatusta turhasta kivusta ja itsensä rääkkäämisestä, pahimmillaan jopa turhasta loukkaantumisesta, vakavastakin.
Jotkut voivat pitää tätä hölynpölynä, mutta heille esitän kysymyksen: miksi harjoituspeleissä pelaajat eivät anna kaikkeaan, eivätkä esimerkiksi suomalaisessa Liigacupissa? Niinpä, koska peleissä ei ole panosta. Ei ole Lahdellakaan viimeisen kierroksen pelissään. Toki suomalaisen jalkapallon legendan Petri Pasasen viimeinen ottelu tuo lisälatauksen, mutta ei riittävää.
RoPS taas pelaa kuin raivotautinen koira. Voiton ja mahdollisen mestaruuden eteen annetaan varmasti kaikki, viimeiseen eturistisiteeseen asti. Lahti on lisäksi viimeaikoina ollut RoPSille hyvä paikka vierailla. Edellisestä viidestä Lahdessa pelatusta keskinäisestä pelistä RoPS on voittanut kolme, kerran pisteet on jaettu, mutta vain kertaalleen koko potti on jäänyt mastokaupunkiin. Tärkein syy on kuitenkin selvä: RoPS on parempi joukkue!
Miten SJK voisi jäädä kotikentällään pietarsaarelaisen sarjajumbon kanssa edes tasapeliin? Mahdollisuus ei ole suuri, mutta kuitenkin olemassa. RoPSin kannalta oli äärimmäisen tärkeää, että edellisellä kierroksella Jaron Jamar Dixon tasoitti ottelun Lahtea vastaan vain kolme minuuttia ennen täyttä aikaa. Näin Jarolla on edelleen mahdollisuus voitolla välttää suora putoaminen. Alexei Eremenko on loistava taktikko, eikä hän jätä kiveäkään kääntämättä pystyäkseen pitämään rakkaan seuransa Veikkausliigassa. Myös pelaajat antavat varmasti kaikkensa.
Jaro on myös ollut kohtuullisen vaikea vastus paikalliskilpailijalleen. Tämän kauden kohtaamiset ovat päättyneet Pietarsaaressa 1-0 ja 0-1. Lisäksi on huomioitava derbyille tyypillinen yllätyksellisyys, ja viimeksi Jaro haluaa kokea rakkaan paikalliskilpailijan mestaruusjuhlat samalla kun se itse putoaa sarjasta.
Toivottavasti mahdollisimman moni kannattaja matkaa Lahteen upeaan jalkapallotapahtumaan. Veikkaanpa, että sunnuntaina kello 13 Rovaniemen kaupungilla on hyvin hiljaista, mutta nettikaistoilla tungosta. Kävi miten kävi, varmaa on, että Lahden kisapuistossa RoPS pokkaa mitalit.
Markku Saukko
© 2015 Uusi Rovaniemi
