Rovaniemen Palloseuran sijoitus Veikkausliigassa oli lopulta toiseksi viimeinen, joka on toki reilusti alle odotusten, mutta sitä tuskin jalkapallokaupungissa monikaan murehtii. Suuren cup-voiton jälkeen RoPSin vieteri oikeni, ja sijoitus taulukossa valahti alaspäin. Muutama liigapeli meni myös ohi finaaliin valmistautumisen merkeissä. Kokonaisuudessaan kausi, joka takasi liigassa säilymisen, seuran historian toisen suuren voiton ja paikan ensi kauden Eurooppa-liigan karsintoihin, oli loistava menestys.
RoPSin tarina on satumainen. Vain kaksi ja puoli vuotta sitten oli helpompi uskoa perinteikkään seuran kuolemaan, kuin uuteen kukoistukseen. Seuran lähtökohdat liigakauteen 2011 olivat "Tapaus Perumalin" jälkeen lohduttomat. Vaikka RoPS putosi sarjasta, ja otti raskaasti kuokkansa taloudellisesti, säilytti seura uskottavuutensa ja pohjan, josta se ponnisti nykyiseen menestykseen. Varmasti ratkaisu, jossa RoPS olisi suosiolla luopunut liigapaikastaan, ja lähtenyt liikkeelle todennäköisesti Kakkosesta, ei ollut kaukana. Liigapaikasta luopunut RoPS pelaisi ensi kaudella ehkä Ykköstä, ei europelejä. Toimitusjohtaja Antti Hietakankaan kaksi ja puoli vuotta jatkuneella aikakaudella RoPSista on tullut salonkikelpoinen seura, jonne pelaajat ja valmentajat haluavat tulla töihin.
Valioerotuomarikerhon juuri vuoden herrasmiesvalmentajaksi valitseman Kari Virtasen kolmas valmennuspesti RoPSissa päättyi. "Piikkiön Oraakkeli" ei ole koskaan saanut RoPSista potkuja, vaikka on valmentanut napapiirillä kuusi kautta. Kaluunoita kertyi kaulukseen vakuuttavasti: Liigasijoitukset ennen tätä kautta 6., 8. ja 8., Ykkösen mestaruus, kaksi liiganousua, joista toinen historiallisen ylivoimaisesti ja Suomen Cup. RoPSin kunnian palauttanut Virtanen onkin yksi seuran historian menestyneimpiä ja parhaimpia valmentajia.
Virtanen jättää seuraajalleen Juha Maliselle vaalittavaksi arvokkaan perinnön, voittavan ja menestyvän RoPSin. Virtasen viimeisin RoPS on ollut itseensä uskova, kurinalainen joukkue, joka on lähes aina ulosmitannut maksimaalisen suoritustasonsa. Malinen on loistava valmentaja, mutta Virtasen perinnön jatkaminen on hänellekin uusi haaste.
Pystyykö Malinen sorvaamaan omia pelitapadogmejaan soittamaan samaa säveltä RoPSin aina väistämättä rajallisen pelaajamateriaalin kanssa? Malinen ei ole Virtasen veroinen miesjoukon johtaja, joten osaako valmentaja käsitellä joukkueen taiteilijapersoonia? RoPSin liigajoukkueen toimintakulttuuri muuttuu vielä entistäkin vaativammaksi. Onko Malisesta kompromissien mieheksi?
Pelaajarintamalla RoPSin lähtökohtana on nykyrungon kasassa pitäminen, joka loisi hyvän perustan nostaa joukkueen laatua ja leveyttä. Uusia huippupelaajia tarvitaan useita, ja Malisen kyvyt onkia ammattimiehiä napapiirille nähdään pian. Uskon Malisen hakevan moderneja laitapuolustajia, jotka pystyvät noudattamaa valmentajan pelitapaa. Hyökkäyskalusto huutaa ehdottomasti lisää leveyttä ja kovan kirittäjän "Boris" Kokolle. Ja jo Virtasen aikana käynnissä olleen pelintekijän jahti jatkuu.
Futiksen näkökulmasta talvi on onneksi lyhyt. Liigacupissa näemme jo Malisen RoPSin.
Markku Saukko
© 2013 Lapin Kansa
