RoPS jatkaa liigaan perusrungoltaan viime kauden Ykköstä dominoineella joukkueella. Napapiiriläiset voivatkin tarkistaa liigacupissa askelmerkkinsä. Onko joukkue sen tasoisen, että sillä tapellaan uskottavasti sijoituksista kuuden parhaan joukossa Veikkausliigassa? Harjoitusten ja treenipelien dynaamisen ilmeen perusteella merkit ovat jo aika hyvin paikallaan. Eihän RoPSikaan vielä valmis ole.
Tärkein hankinta on pelintekijä Jose Manuel Riveran korvaajaksi. On myös muistettava, että liigassakin eliittipelaajiin kuuluva Victor Turcios on vielä toipilaana. Topparipari Obilor – Ndukaku on kauden potentiaalisia sensaatioita, mutta penkillä ei ole selkeitä liigatasolla pärjääviä vaihtoehtoja. Voi kuitenkin olla järkevämpää nakata Turcios tarvittaessa keskuspuolustukseen, kuin polttaa rahoja kolmostoppariin. Tässäkin mielessä soisin sopimuksen testipelaaja Ville Saxmanille. Ylivieskalainen on monikäyttöinen rotaatiopelaaja keskikentän eri rooleihin ja toisi juuri RoPSin kaipaamaa laadukasta leveyttä materiaaliin.
Siirtomarkkinoilla RoPS on ollut aktiivinen. Härkämäinen Nicholas Otaru on parhaimmillaan erinomainen laituri. Antti Okkonen taas suurin piirtein paras mahdollinen Suomessa pelaava kotimainen keskikenttämies, jota Rovaniemelle voi ylipäätänsä kuvitella.
Riveran siirto MLS-liigaan oli pelaajalta ja seuralta hieno suoritus, mutta joukkueelle pelillinen menetys. Meksikolainen on erityisosaamiseltaan poikkeuksellinen pelaaja, vaikka vastaavasti peruspelaamisessa on puutteita. Vastaavaa erikoistilannespesialistia ja syöttelijää tuskin löytyy. Siirtokorvaus kuitenkin lienee sitä luokkaa, että se riittää parinkin laatupelaajan palkkaamiseen ja myös toimintamenojen rahoittamiseen.
Ykkösveskari Mikko Vilmunen vaihtui yllättäen Tomi Maanojaan. Vilmunen on huippuvahti, mutta jos "Psyko" löytää loukkaantumista edeltäneen tasonsa, noussee hän modernina maalivahtina jopa "Viikinkipäällikön" edelle.
Jos kevään jumalat eivät ole erityisen aikaisessa, tai kentänhoitaja väännä Keskuskentän "pattereita" täysille, pelaa RoPS alkulohkon kotipelit pienessä Ounashallissa. Alimittaisen kentän pelit eivät mahdollista päävalmentaja Kari Virtaselle vielä merkittävämpää pelikirjan kirjoittamista, mutta täysmittaisilla vieraskentillä "Piikkiön oraakkeli" voi jo vedellä alustavia suuntaviivoja ja saada tärkeää osviittaa kevään treeneihin.
Pieni Ounashalli tarjoaa merkittävän kotiedun, koska hallipeli eroaa oleellisesti ison kentän pelistä. Keskeiseen rooliin nousevat fyysinen rymistely, suoraviivaisuus, keskitykset, ristipallot ja erikoistilanteet. Ounashallissa on turha puhua kauniista pelistä ja edes kuvitella joukkueiden luovan ison kentän pelitavan pohjia. Siellä merkitsee ainoastaan tulos.
RoPSin lohkon ennakkosuosikki on vahvistunut ja turneen räväkästi aloittanut KuPS, ja lasken RoPSin savolaisten ykköshaastajaksi ja toiseksi puolivälieräjoukkueeksi. Pitkiin aikoihin RoPS ei ole päässyt Suomen Cupissa kunnolla edes lähtötelineistä. Puolivälieräpaikalta ponnistaa suoraan cupin kuudennelle kierrokselle ja välieristä seitsemännelle. Olisi mahtavaa nähdä vanha kunnon cup-RoPS tosipeleissä!
Markku Saukko
© 2013 Lapin Kansa
