Nousun varmistumisen jälkeen RoPS on toiminut määrätietoisesti ja nopeasti. Nousijajoukkueen tärkeimmille pelaajille rustattiin jatkosopimukset ja uusi maalivahti on kiinnitetty joukkueeseen. Tilanne oli tietenkin poikkeuksellinen, koska nousu varmistui niin aikaisin. Siltikin tämä on ollut hyvin epätyypillistä RoPSia.
Aiemmin seura ryhtyi seuraavan kauden joukkueen varsinaiseen pystytysprojektiin hyvin myöhään, vasta loppuvuodesta, ja joukkue hajosi muutamaa runkomiestä lukuun ottamatta levälleen kuin varpusparvi.

Erittäin epätyypillistä oli myös maalivahti Oskari Forsmanin pestaaminen. RoPSilla on yleensä ollut hyviä ykkösveskareita, mutta penkiltä on löytynyt vain junioreita, farmijoukkueen vahteja tai jopa maalivahtivalmentaja! Toiseen maalivahtiin ei ole satsattu nimeksikään. Jos kakkosveskari on joutunut tuleen, on se usein johtanut katastrofi in kentällä.
Ensi kaudella tilanne on toinen. Mikko Vilmunen on liigassakin kärkipään veskareita, ja Forsmankin liigatasoa. Joukkueeseen syntyy jopa kilpailutilanne ykköstorjujan paikasta, ja Kari Virtanen voi heittää Forsmanin huoletta lauteille tarvittaessa.

Myös pre-season vedetään epäRoPSimaisesti. Kauden jälkeen joukkue lomailee vain pari viikkoa, ja palaa treeneihin. Näinhän monet muut joukkueet ovat toimineetkin. Omatoimisen treenijakson jälkeen joukkue kokoontuu Ounashallin hämärään hyvissä ajoin ennen Liigacupin alkua.
Talven Liigacup on yleensä näyttänyt RoPSin osalta vain välttämättömältä pahalta. Ei turnaukselta, jossa menestymällä kuittaa vapaalipun pitkälle Suomen Cupissa. Ei se myöskään ole ollut tärkeä liigakauteen valmistava kilpailu. Aiemmin joukkue on kärrätty lavalle suoraan lentokentältä, ja monen pelipaikan pelaaja on ollut vasta ostoslistalla.

Tietenkin varhaiset sopimukset, ringin leventäminen ja pitempi harjoituskausi maksavat sileitä seteleitä. Rahaa nielevät myös laaja edustusjoukkueen valmennustiimi ja junioritoiminnan raskaan sarjan panostukset.
Finanssipuolella RoPSilla riittää varmasti haasteita. Bingo ei ole enää nettiaikakaudella entispäivien rahasampo. Uskon kuitenkin, että seuran talous kestää kaikki nämä, jalkapallomiehen mielestä upeat edistysaskeleet. Antti Hietakankaan toimitusjohtajakausi on ollut urheilullisesti menestys. Virheliikkeitä uusi seurajohtaja ei ole tehnyt. Toki viime kausi päättyi putoamiseen, mutta lähtötilanne oli niin pahasti pakkasella, ettei mahdollisuuksia juuri ollut. Tämän kauden korjausliike oli niin hieno, että toimitusjohtaja ansaitsee työstään tunnustuksen.
Minusta tuntuu siltä, että rovaniemeläisessä jalkapallossa on alkanut uusi aika. RoPSin kannattajaryhmä laulaa ”Sinisen auringon noususta.” Toivottavasti se ei laske ollenkaan!

Markku Saukko
© 2012 Uusi Rovaniemi