RoPSin menestyksen pääarkkitehti on päävalmentaja Kari Virtanen, joka on näyttänyt kouluesimerkin siitä, mitä eroa on erinomaisella valmentajalla ja ”tavallisella” valmentajalla. Väitän, että RoPS ei olisi keulassa jo näin alkukaudesta, jos puikoissa ei olisi Virtasen tasoista kokenutta ja oikealla tavalla kyynistä valmentajaa. Virtanen on myös alleviivannut sen, miten kaunis peli ei aina tuo tulosta, mutta tulostavoitteinen ”reaalifutis” kartuttaa joukkueen pistepottia.
Kauden alkaessa RoPS oli vielä joukkueena hajanainen, vaikka oli selviö, että yksilötasolla joukkueessa on paljon taitoa ja potentiaalia. Joku toinen valmentaja olisi voinut hakea menestystä pitämällä palloa ja hyökkäämällä rohkeasti joukkueen vahvaan hyökkäyskalustoon luottaen. Virtanen kuitenkin tiedosti sen, että kyseinen pelitapa vaatii yhteen hitsatun joukkueen ja runsaasti harjoittelua. Niinpä hän ei lähtenytkään puolivalmiilla ryhmällään tavoittelemaan ihanteittensa mukaista pelitapaa. Kokenut turkulainen runnasi nopeasti RoPSin puolustuspelin kuntoon. Hän valjasti pelaajansa puolustamaan tiiviisti syvällä omalla alueellaan, ja nojasi topparipari Obilor – Ndukakun vahvuuksiin ja huippumaalivahdin Mikko Vilmusen varmuuteen. RoPSilla kävi myös tuuri. Victor Turcios on varmasti hyvä jalkapalloilija, mutta hän tuskin kykenee ottamaan sitä roolia, mitä hänen sijaisensa Ebrima Sohna tällä hetkellä esittää. Norjan kenttien ammattilainen suojaa puolustuslinjaa erinomaisesti, liikkuu laajalla säteellä, pelaa pallollisena riskittömästi ja näkee kentän hyvin. RoPSin kannalta olisi aivan loistavaa, jos Gambian gaselli pysyisi joukkueessa jollakin ihmeen kaupalla myös kesäkuun jälkeen.
Virtanen ei kuitenkaan tyytynyt vain oman maalinsa varjeluun, vaan haki voittoja vastaiskupelillä, jossa Jose Manuel Rivera, Emenike, Mika Lahtinen ja Aleksandr Kokko pääsevät tekemään tuhojaan. Maaleja tarvitaan voittamiseen, ja niitä RoPSin on tehnyt juuri sen verran kuin on tarvinnut.
Maalivahti Vilmunen kertoi neljän kierroksen jälkeen joutuneensa torjumaan viisi kertaa! Seitsemän kierroksen jälkeen omissa oli kolissut vain kolmesti, niistäkin kaksi erikoistilanteista. Puolustus on ollut betonia. Tämä kaikki kertoo kurinalaisesta joukkueesta. Virtanen on auktoriteetti, joka ei siedä joukkueessaan liisijöitä ja lintsaajia. Rivera juoksee tuplaten sen mitä viime kaudella, ja jopa laiskanmiehen maineessa ollut ”Boris” Kokko täyttää puolustusvelvoitteensa tunnollisesti. Joukkue on valmentajansa näköinen, intohimoinen, kurinalainen, periksiantamaton ja voittava.
Kari Virtasen hyökkäyspelikirja on vielä kesken. Uskon, että kauden edetessä RoPS tulee yhä enemmän hallitsemaan otteluitaan. Mitään yltiöpäisyyttä joukkueelta ei kuitenkaan nähdä. Kari Virtanen on sisäistänyt sen, mistä jalkapallossa lopunperin on kysymys: Voittamisesta.
Markku Saukko
© 2012 Uusi Rovaniemi