Ykkösen mestarivalmentajan kohtaloksi koitui jo talven sopupelisotku. Joukkueen tuhouduttua hän sai käsiinsä heikon materiaalin, jonka menestyksekkääseen valmentamiseen miehen kyvyt eivät enää riittäneet. Potkut eivät kuitenkaan tee valmentajasta kelvotonta, tai edes huonoa. Joskus tilanne on vain ylitsepääsemättömän vaikea.
Allenin toiminta kriisitilanteessa joukkueen hajottua nostaa huomattavasti hänen arvoaan valmentajana. ”Walesin tiikeri” ei mennyt paniikkiin, eikä sortunut ruikutukseen ja valitukseen. Hän kääri hihansa ja alkoi töihin. Moni muu valmentaja olisi ryhtynyt rintamakarkuriksi ja välttänyt likaamasta CV:tään toivottomalta näyttävässä tilanteessa.
Allenin ehdoton vahvuus on kyky sytyttää joukkue taisteluun. Hänen joukkueensa ei helposti häviä. Etenkin kotikentällään RoPS on myynyt aina nahkansa kalliisti, vaikka materiaaliero vastustajaan olisi ollut dramaattisen suuri. Taistelu ei kuitenkaan kapitalisoitunut pisteiksi. Allen onnistui myös kehittämään peliä, ja viime kierroksilla nähtiin ajoittaista pallonhallintaa ja nopeaa kombinaatiopeliä, mutta pisteitä sekään ei tuonut. Pelitapaprosessin aika loppui kesken.
Allenin RoPSin pelillisiä ongelmia olen jo eri yhteyksissä käsitellyt, eikä niihin enää kannata palata. Taktisia ongelmia pahempia olivat joukkueesta heijastunut ahdistus ja itseluottamuksen täydellinen menettäminen. Allen ei varmastikaan ole parhaimmillaan henkisten umpisolmujen aukaisijana. Allen on brittiläisen futiskulttuurin lapsi vahvuuksineen ja heikkouksineen. Siihen kulttuuriin ei ensimmäisenä kuulu kehityskeskustelut kokemattoman ja itseluottamuksensa hukanneen pelaajan kanssa. Allenin suhtautuminen irtisanomiseensa oli taas positiivista peribrittiläisyyttä. Hänestä oli täysin luonnollista, että 13 voitottoman ottelun jälkeen valmentaja saa lähteä. Hän ei piiloutunut julkisuudelta tai alentunut haukkumaan seuraa. Ammattimainen suhtautuminen ansaitsee ehdottomasti jokaisen jalkapallon ystävän kunnioituksen.
Sarjataulukossa RoPSin tilanne on tukala, mutta ei toivoton. Siksi RoPS-johdon pelastusyritys toteutettiin yhdennellätoista hetkellä. Pahimmillaan jo kahden kierroksen kulutta eroa toiseksi viimeiseen voisi olla 12 pistettä, joka tarkoittaisi sitä, että RoPS pelaisi vielä 13 liigaottelua jo putoamaan tuomittuna.
Matti Hiukka on näyttänyt potentiaalinsa, mutta on auttamattoman kokematon. Toisaalta RoPSin tilanne on niin ahdas, että tuskin kukaan takuuvarma nimimies oli halukas lähtemään pelastustalkoisiin. Eli vaihtoehdot olivat telakalla olevissa konkareissa tyyliin Kari Virtanen – Jari Pyykölä, tai sitten nousevissa kyvyissä, joilla ei ole hävittävää. Hiukalla on vain voitettavaa: Sarjapaikka takaa jatkosopimuksen, mutta putoamisen voi selittää toivottamalla lähtötilanteella. Yksi Hiukan onnistumisen keskeisimmistä kysymyksistä on, pystyykö hän nuorena ja meritoitumattomana valmentajana voittamaan pukukopin, ja ennen kaikkea kokeneiden jyrien kunnioituksen puolelleen. Valmentajana Hiukka tuo tiettyä vakautta kentälle. Uskon, että tärkeimmät pelaajat löytyvät jatkossa oikeilta pelipaikoilta. Riittäkö sekään, on eri asia. Liigan parhaimpien valmentajien taktiikkaruletissa ”Bägi” on vielä väistämättä oppipoika.
Lopuksi haluan kiittää John Allenia. Hän toi Rovaniemen ummehtuneeseen jalkapalloelämään intohimoa ja tahtoa. Hän oli myös kannattajille sytyttävä valmentaja. Allen myös aina keskusteli meidän toimittajien kanssa ja antoi arvon mielipiteillemme, myös eriäville. Kiitos, ja menestystä seuraavaan pestiisi!
Markku Saukko
© 2011 Uusi Rovaniemi
