Italian maajoukkueen paitaan sonnustautuneen Zeddy Sailetin asunnossa kannettavan tietokoneen ruudulla näkyvät BBC:n jalkapallouutiset. Sivut kertovat, että Teemu Tainion siirto Tottenhamista Sunderlandiin on varmistunut.

Kun jalkapalloa ei harjoitella tai pelata, sitä katsotaan, siitä luetaan ja siitä puhutaan.

Nchimunya Mweetwa keskeyttää juttutuokion piipahtamalla vierailulle. Hän on käynyt aamulla fysioterapeutin vastaanotolla polvivammansa vuoksi ja tulee kertomaan Sailetille käyntinsä tuloksista.

Saileti on pelannut Rovaniemen Palloseurassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1994. Vuoden 2007 kevättalvella RoPS:n harjoituksiin ilmestyi neljä nuorta Sailetin Sambiasta löytämää peluria: Nchimunya Mweetwa, Stephen Kunda, Chileshe Chibwe ja Chanda Mwaba.

Miehet vakuuttivat seurajohdon taidoillaan nopeasti, ja heille sorvattiin monivuotiset sopimukset. Viime kaudella he dominoivat jalkapallon toiseksi korkeinta tasoa, Ykköstä, ja tänä vuonna he ovat tehneet läpimurtoaan liigassa.

- Olen yllättynyt miten nopeasti he ovat sopeutuneet, Saileti myöntää.

Kundan ja Mweetwan sopeutumista ovat helpottaneet tänä vuonna Rovaniemelle saapuneet perheet. Vaikka koko joukolla vietetään vain vähän aikaa yhdessä, tekee pieni sambialaisyhteisö ja mahdollisuus käyttää omaa kieltä pelaajien mukaan kaikkien olosta kodikkaampaa ja helpompaa.

Nchimunya Mweetwan perheeseen syntyi Simmy-poika joulukuussa.

Stephen Kundan vaimo ja tytär saapuivat Rovaniemelle jo maaliskuussa. Kunda-tytär pitää tanssimisesta ja leikkikentällä leikkimisestä.

Poronkäristys maistuu

Sambialaisten kulttuurissa vanhempien ihmisten kunnioittaminen on vielä muodissa. Lounaalla Saileti vastailee kysymyksiin ja pitää keskustelua yllä.

Kamerunilaisen Titi Essomban liittyminen seurueeseen ja hänen hilpeät tarinansa vaihtavat yhteisen kielen automaattisesti englantiin, ja muutkin innostuvat keskusteluun mukaan.

- Hän on meille kuin valmentaja tai isä, Chibwe kertoo Sailetin roolista.

Chibwen ja Mwaban asunnossa tv:ssä menee MacGyverin uusintajakso. Pöydällä lojuu jalkapallolehtiä, Playstation ja FIFA Football 2005 -peli. Sohvien takana on tilaa nostella puntteja. Keittiönpöytä on kuin ruokailun jäljiltä. Päivällinen valmistuu yleensä heidän asunnossaan, jossa Saileti liittyy usein kokkausseuraan.

- Syömme pääasiassa sambialaisia ruokia, mutta suomalaisetkin ruoat kuten poronkäristys maistuvat. Suurin ero on se, että syömme sambialaiseen tapaan ilman haarukoita ja veitsiä, pelaajat kertovat.

Päiväohjelma keskittyy tiukasti harjoitusten ympärille ja viikko-ohjelman huippuhetki on pelipäivä. Muu aika kuluu pääasiassa levätessä ja harjoituksia odotellessa. Vapaapäivinä ohjelmassa voi olla joella kalastamista, pyöräilyä tai kauppojen kiertämistä. Internet tarjoaa puolestaan oivan kanavan yhteydenpitoon kotimaahan.

Sambialaisten olemus kentän ulkopuolella on kiireetön ja letkeä, jopa laiskanpuoleinen. Liikkeisiin tulee sähköä vasta iltapäivällä, kun RoPS:n minibussi kaartaa Susivoudin kentälle iltapäiväharjoitusten alkaessa. Sambialaiset rientävät nurmelle polvivaivaansa potevaa Mweetwaa ja Sailetia lukuun ottamamatta jo hyvän aikaa ennen muita. Päivän odottelu palkitaan lähes kahden tunnin harjoitusrupeamalla.

Sunnuntaina kehoon väännetään taas muutama ylimääräinen kierros vauhtia, kun sarjakärki Inter saapuu vierailulle.

- Me voitimme sen ensimmäisen pelin, Saileti toteaa sarja-avauksesta Interiä vastaan, jota RoPS hallitsi mielin määrin, mutta jonka se lopulta hävisi 1-3.

- En voi ymmärtää, mitä viimeisellä kymmenellä minuutilla tapahtui. Nyt kuitenkin tiedämme, että voimme voittaa heidät.

Kari Pyykkö
© 2008 Lapin Kansa