Kauden suurin yllättäjä ainakin etelän urheilumedioille on kuitenkin Rovaniemen Palloseura. Joukkue on jatkanut siitä, mihin Kari Virtasen aikana Ykkösessä jäi.
Koko joukkue on pelannut erinomaisesti, mutta nostan esiin muutamia erityisiä onnistujia. Mika Nurmela on ollut odotettuakin vahvempi pelaaja ja on tällä hetkellä liigan tärkein pelaaja joukkueelleen ja ehkä koko sarjan paras pelaaja. Moni epäili, pystyykö Ykkösen maalitykki Nchimunya Mweetwa vastaaviin suorituksiin liigassa? "Metu" on näyttänyt kykynsä maalintekijänä, mutta hän on paljon muutakin. Sambialainen myös rakentaa ja rytmittää hyökkäyspeliä hienolla tavalla. Hänen TPS-pelissä saamansa polvivamma säikäytti, mutta nyt näyttää siltä, että mies kuntoutuu tähystyksen jälkeen kentille muutamassa viikossa.
RoPSin molemmat laitalinkit ovat olleet hyviä. Titi Essomban taso ei ollut yllätys, mutta Chileshe Chibwe on noussut uudelle tasolle. Viime kaudella "Chile" etsi vielä paikkaansa, mutta on ollut yksi hyökkäyspelin sieluista. Myös vanha kettu Zeddy Saileti on näyttänyt maaleillaan, että vaikka askel hidastuu, niin jalkapallossa voi oikaista.
Kalle Rönkölle on nostettava hattua, taso on noussut selvästi viime kaudesta. Otetaan vielä esille Janne Turpeenniemi. Vasta 19-vuotias nuorukainen on murtautunut todella liigan eliittiin. Uskaltaisinkin veikata, että Janne on seuraava RoPS-lähtöinen maajoukkuepelaaja, toki maajoukkuepaikka voi löytyä vasta ulkomaille siirtymisen jälkeen. Tämä on kuitenkin näillä otteilla mahdollista.
Tiedot harjoituskentältä kertovat, että Valeri Bondarenko on vaativa ja tarkka valmentaja. Erityisesti taktisen osaamisen rooli on korostunut harjoituksissa. Myös pelaajat ovat tyytyväisiä. Esimerkiksi Turpeenniemi antoi kiitosta kehittymisestään myös osaavalle valmentajalle.
Jos Bondarenkoa jostain voi kritisoida, niin pelin ohjaaminen voisi joskus olla aktiivisempaa. Peluutuksessaan hän oli menossa sivuraiteelle, mutta suunta korjaantui sattuman kautta; yksi viime kauden liiganousun takuumiehistä, Chanda Mwaba, joutui alkukaudella vaihtopenkille. Jos hän pääsi vaihdosta kentälle, istutettiin hänet oudolle pelipaikalle laitalinkiksi, jossa onnistumiset jäivät vähiin. Tilanne kulminoitui Pietarsaaressa, missä sekä Bauerin että Chibwen poissa ollessa Mwaba jäi silti penkille. Luottoa ei valmentajalta löytynyt.
Maarianhaminaa vastaan Mwaba pääsi omalle paikalleen pelaten vahvan ottelun. Ottelun jälkeen herrasmiesmäinen Bondarenko myönsi nöyrästi olleensa väärässä ja aliarvioineensa Mwaban kyvyt. TPS-ottelussa Mwaban kohonnut itseluottamus näkyi ja hän hallitsi viime kauden tapaan keskikenttää. Pelin jälkeen Bondarenko totesi paljon puhuvasti: "Chanda ei pelaa kuin nuori poika, hän pelaa kuin mies."
Mwaban roolin löytyminen on tärkeää, sillä tulevaisuuden menestyvässä RoPSissa tämä taituri on merkittävässä osassa.
Vaikka sarjan alku on ollut hyvä, on muistettava, että kausi on vielä pitkä. Jos jotain vaaran merkkejä RoPSin ympärillä voi nähdä, liittyvät ne lähinnä pelaajaringin kapeuteen. Joukkue on toistaiseksi selvinnyt muutamista loukkaantumisista hyvin. Kuitenkaan avainpelaajien loukkaantumisiin ei ole varaa. Esimerkiksi Nurmelan tai Mweetwan pitkällä poissaololla olisi kohtalokkaat seuraukset. Pieni varaus on myös jätettävä maalivahtikaksikko Rönkkö - Pavlenko kohdalle. Toivottavasti taso säilyy, sillä RoPS tarvitsee hyvää ja huippuvireistä maalivahtipeliä.
Puukatsomosta
Markku Saukko
© 2008 Lapin Kansa
