sunnuntai, 23 lokakuu 2005 03:00

Sitä saa mitä tilaa

Kirjoittanut
Arvostele tätä artikkelia
(0 ääntä)

Rovaniemen Palloseuran liigajoukkueen taival Veikkausliigassa tyrehtyi, ainakin vuodeksi, lauantaina. Kaimaseura Vaasasta ei hätkähtänyt arktisia olosuhteita vaan pelasi Rovaniemellä 1-1 tasapelin ja ryösti liigapaikan Rovaniemeltä Vaasaan.

  RoPSin kausi on ollut taas kerran melkoinen sekametelisoppa. Valmentaja Mika Lumijärven potkut ja tilalle Matti Vikman, ainakin nimellisesti.

RoPSin tämän kauden pelaajalista on pitkä. Kaikkiaan 30, joista 10 ulkomaalaista pelaajaa löytyy Veikkausliigajoukkueen ringistä. Ulkomaalaisten osalta voidaan RoPSin vahvistuksia, Zeddy Zailetia ja tietyn varauksin Dejan Godaria lukuunottamatta, pitää kaikkea muuta kuin Veikkausliigatasoisina.

Vähintäänkin pomppuilevan ulkomaalaispelaajapolitiikan suurin voittaja on ollut vain ja taas kansallinen lentoyhtiö. Pelikentällä on harvalla RoPSin ulkomaalaisvahvistuksella ollut ”lennokasta” toimintaa.

RoPSin puheenjohtaja Markku Hyvönen valitteli kesällä, ettei RoPSiin saada kotimaisia huippupelaajia. Pelaajat eivät Rovaniemelle tule. Miksiköhän?

Muutama pelillinen seikka on ollut tämän kauden RoPSissa silmiinpistävää. Niin sanotuille kakkospalloille menijät ovat olleet aika lailla vähissä. Näillä palloilla ja niiden voittajilla ratkaistaan aika usein ottelun kulku ja lopputulos.

Peppua kenttään ei ole pistetty, kyse ei välttämättä ole taistelun puutteesta vaan siitä, että ollaan vähän ja koko ajan vastustajaa jäljessä. Se johtunee siitä, että kentällä ei ”puhuta” eikä neuvota pelikaveria. Se taas johtuu siitä, että RoPSilla ei ole ollut tänä vuonna minkäänlaista pelitaktiikkaa. Tai ainakaan sitä ei näkynyt.

Pelitaktiikan ja joukkuepelaamisen uupuminen on valmentajan ja valmennusjohdon vastuulla. Kuka RoPSia todellisuudessa taas loppukauden valmensi? Matti ”Kolli” Vikman joutui pahaan saumaan ja teki sen minkä kykeni, osasi tai annettiin. Kauden aikana ainoa taktinen muutos peleissä on ollut aina se, että Petri Jalava on nostettu kärkeen. Ja sen jälkeen RoPSin peli on ollut vain yhtä ”päätä”. Samalla yksitoikkoista ja vastustajan kannalta ennalta-arvattavaa.

Ilahduttavaa RoPSin kaudessa oli maalivahti Jani Vianderin ammattimaisuus, kapteeni Petri Jalavan usko omiin ja nuoren Jarkko Hurmeen kasvu kauden aikana. Hurme oli hyvä, mutta hänestä kasvanee vielä parempi. Ulkomaan kentät odottavat.

RoPSin omien junnujen, harvinaisen runsas ja rohkea peluuttaminen on myös positiivista. Ihmetystä tosin aiheutti esimerkiksi Juha Majavan istuttaminen penkillä. Nuoressa pelimiehessä on potentiaalia enempään kuin mitä vastuuna annettiin.

RoPS-päällikkö Jouko Kiistala on edelleen paljon vartijana tuumatessaan seuran strategiaa. Kasvualusta on juuri nyt mitä parhain, seuralla on ennätysmäärä junioripelaajia. Olisiko kuitenkin jo aika pohtia todellakin uusia uria ja muutoksia seuran johtokunnassa. Hommata sellainen valmentaja, joka saa ja osaa valmentaa ja sellainen manageri joka ”manageroi” vain tausta-asioiden kimpussa, joka sekään ei ole ihan vähäpätöistä.

Sitä saa mitä tilaa, tokaisi eräs katsoja poistuessaan lauantaina kylmältä Rovaniemen keskuskentältä. Puhui vähän, mutta paljon.

Jarno Lakkala
© 2005 Lapin Kansa

Luettu 1330 kertaa