Kahdessa liigaottelussa pelannut lupaus ei kuitenkaan enää ujostele aikuisten miesten joukossa, vaan painaa rohkeasti päälle.

- Vauhti on junnuihin verrattuna paljon kovempi. Koko ajan pitää olla hereillä, kun aina vain mennään täysillä. Ja sama juttu treeneissä.

Liigan kuopus

Nuoresta iästään huolimatta Janne Turpeenniemi on isojen pelien konkari. Meriitteihin kuuluvat muun muassa neljä ottelua nuorten maajoukkuepaidassa, ja ennen kaikkea jääpallon nuorten maailmanmestaruus viime vuodelta ja MM-pronssi kuluneelta talvelta.Viime kauden Turpeenniemi pelasi jääpalloa rovaniemeläisjoukkueen puuttuessa Veitsiluodon Vastuksessa.

- Nyt alkaa olla valinnan hetki kumpaa pelata, kun jalkapallo vie talvellakin koko ajan enemmän aikaa. Haluaisin pelata molempia, mutta jalkapallo taitaa viedä voiton, Turpeenniemi arvelee.

Aikaisemmin palloilija myös tanssi Rimpparemmissä. Liigajoukkueen kahden treenin päivätahti kuitenkin karsii tekemisiä, ja tanssi on pikku hiljaa jäänyt.

- Tanssi on kyllä mukavaa, vähän erilaista. Ja siinä saa olla tyttöjen kanssa. Kaikkea ei vain ehdi.

Turpeenniemen haaveissa siintää muutaman vuoden päästä paikka liigakokoonpanon vakioaloittajana. Sitä ennen pitää saada peliaikaa ja kehittyä tasaisesti.

Liigan tämän hetken nuorin pelaaja keskittyy syksyyn saakka jalkapalloon. Sitten koulu alkaa Ounasvaaran urheilulukiossa.

- Junnuihin verrattuna liigaporukassa on kovemman vauhdin lisäksi ammattimainen ote. Se on raskasta mutta hauskaa. Ammattina jalkapallo on kuitenkin aika kylmää leikkiä. Tarkoituksenani on lukea itseni liikunnanopettajaksi. Jos vaikka urheilusta ei tulisikaan leipäpuuta.

Toisen polven ropsilainen

Turpeenniemen kolmesta veljeksestä kaikki pelaavat jalkapalloa. Isä Jorma ”Bimbe” Turpeenniemi oli puolestaan nostamassa RoPSia mestaruussarjaan 1980-luvun alussa. Pelaajauransa jälkeen Bimbe on valmentanut jalka- ja jääpalloilijoita, myös nuorinta poikaansa.

- Isän valmennettavana olin viimeksi kaksi vuotta siten. Vieläkin sieltä tulee neuvoja. Ja kyllä niitä kannattaa kuunnella, sillä se pelasi niin pitkään. Omista pelihommistaan isä kertoo aika harvoin, Turpeenniemi junior sanoo.

Ala-asteen rehtorina työskentelevä Turpeenniemi senior puolestaan uskoo, että veljessarjan nuorin on maajoukkueringeissä ja RoPSissa nähnyt niin korkean tason valmennusta, että tietää koska kuunnella ja koska ei.

- Autossa valmentaminen on tosin viime aikoina jäänyt pois. Nykyään pojan kanssa keskustellaan enemmän vertaisina. On tosi hienoa seurata Jannen pelejä, samoin kuin keskimmäisen veljen pelaamista edustusjoukkueessa muutama vuosi sitten.

Riku Lavia
© 2005 Lapin Kansa